Kun koirapuistoilu menee tunteisiin!

Olen taas vaihteeksi täysin sitä mieltä, että jonkinlainen psykologinen testi täytyy tehdä ennen kuin saa ottaa koiran. Kävin tuossa jonkin aikaa koirien kanssa koirapuistossa ja ei saakeli sentään... Viereisessä pienten puolella oli joku nainen koiransa kanssa. Tuisku sitten yritti aidasta huolimatta tutustua tuohon toiseen koiraan. Kävi sillä tavalla, että etupuoli maahan, haukahti, juoksi pienen lenkin ja tuli taas siihen aloitusasentoon. Yritti siis pyytää toista koiraa leikkimään. Samaan aikaan heitin Mentorille palloa ja Mentor aina pallon tiputtaessa haukahtaa ''heitä''. Tuo nainenhan sitten oikein riemastui ja tuli avautumaan miten mun koirat uhittelee hänen koiraansa. Noh kysyinkin tuolta naiselta missä vaiheessa mun koirat on muka uhitellut hänen koiralleen. Vastaukseksi sain ''Noh just äsken ne tuossa räksytti''. Sanoin sille, että kannattaisi opiskella enemmän koiria. Jotain se siinä mua sitten haukku ja häippäsi. Vähän ajan päästä siihen pienten puolelle sitten tuli joku pariskunta koiransa kanssa. Se oli myös tosi erikoinen tapaus. Ne pysytteli koko ajan niin kaukana kuin mahdollista ja aina kun se koira yritti tulla haistelemaan mun koiria tuli komennus ''Ei! Tänne heti!''. Itse olen ymmärtänyt, että koirapuistot on koirien tapaamispaikka, jossa saa sosialistua ja leikkiä muiden koirien kanssa. Sitten kyllä ymmärrän jos koira on toipumassa vaikka leikkauksesta tai jokin muu tuommoinen syy. Epäilen kuitenkin sen naisen avautuneen tuolle pariskunnalle jotain, sillä he tulivat samasta suunnasta mihin nainen meni. Loppuun pari hyvää vinkkiä.

1. Jos hankit koiran, älä koluta koiraasi lukien koulutuskirjaa kuin raamattua. Sieltä voi toki vinkkejä ottaa ym... Itsekkin olen monesti googlea hyödyntänyt tutkiessa johonkin ongelmaan ratkaisua ja soveltanut sitä sitten koiraan tapauskohtaisesti. Tutustu siis koirasi persoonaan ja luonteeseen. Sitten vasta rupea miettimään minkälainen koulutus olisi koirallesi hyvä. Kaikki koirat ovat erilaisia aivan kuten me ihmisetkin.

Esimerkiksi mun koirat.

Mentor: Mentor ei ole koskaan tarvinnut kovaa kuria. Mentor on ollut aina tosi miellyttämishaluinen, utelias, leikkisä ja sylivauva luonteeltaan. Uhmaiässäkään ei yrittänyt pistää kampoihin millään tavalla. En ole varma onko sellaista vaihetta edes ollutkaan.

Tuisku: Tuisku on tarvinnut kovempaa komentoa. Tuisku on tosi voimakas, jääräpäinen, itsepäinen ja vastanvirtaan uiva luonne. Kokeillut rajojaan niin monta kertaa, että en edes osaa laskea. Kuitekin kovalla, mutta rakastavalla komennolla siitä on kasvanut upea sosiaalinen, leikkisä ja ihmisläheinen jääräpää, josta löytyy myös se pehmeä silitystä ja rapsutusta haluava puoli.



2. Jos nyt kuitenkin päätät pitää koulutuskirjaa raamattuna, niin opiskele nyt sentään se kirja kunnolla. Esimerkiksi koirien elekieli olisi oikein hyvä hallita. Jos koiran etupää on maata vasten ja perä ilmassa, niin silloin koira pyytää leikkimään. Jos koira pörhistää karvat ja yrittää näyttää oikein isolta, niin silloin se uhittelee. Kaikki haukkuminen ei myöskään ole negatiivista. Koirat eivät osaa puhua, vaan ne kommunikoivat erilaisilla haukahduksilla, ininällä ja vinkumisella elekielen lisäksi.


Kommentit

  1. Mä lähen koirapuistosta pois yleensä heti kun joku muu koira tulee, meidän koira on arka leikkaamaton uros ja sen on yleensä parempi tutustua muihin koiriin niin että on kiinni.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toivepostaus: Minun koti ♥

Toivepostaus - Millaista on homoseksi?

Mitä tapahtui julkkisuralleni?