Myönnän olevani päästäni sekaisin!

Noh nyt se on vissiin pakko itsellekkin myöntää olevansa iha viri viri tööt tööt päästään. Mulla nimittäin on ikävä armeijaan. Armeijassa oli kivaa, mutta en uskonut kuitenkaan tälläisen päivän koittavan.

Menin tuossa Rakuunaeskadroonan ohi ja mietin ''Voi kun pääsisi taas tänne.'' Jopa Haminaan on vähäsen ikävä jo. Ois kiva taas vetää khk, vittuuntua pakkasella vartiossa tai muuta mukavaa. No mutta hei se miehistöstä aliupseriksi kurssi alkaa 1,5v päästä, niin sitten pääsee takaisin inttiin. Yksi ainoa syy etten sinne menisi on vakkarityöpaikan löytyminen. Jooh mutta mä taidan mennä käymää hetkisen aikaan tuolla suljetulla lepäämässä. Jos vähäsen järki selkeentyisi.

Mitäs fiiliksiä muilla intistä kesällä vapautuneilla on nyt kun pari kuukautta jo kulunut siviilissä?


Kommentit

  1. Mun poikaystävä ainakin kaipasi armeijaa muutama vuosi sitten kovasti. Aloitti pian armeijan loputtua yliopistossa opiskelun ja siellä piti itse suunnitella ja miettiä kaikki kurssit ja aikataulut eikä kukaan valvonut tekemisiä. Armeijassa ei kuulemma tarvinnut miettiä tai suunnitella oikein mitään kun muut teki sen sun puolesta. Puolessakin vuodessa laitostuu kummasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei oo tuo itse miettiminen ja suunnitteleminen ongelma, vaan se kaikki jännä mielenkiintoinen tekeminenja p-kauden tupaa vähän ikävä ;D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. No kyl tää ravintola-ala työnä voittaa armeijan :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toivepostaus: Minun koti ♥

Toivepostaus - Millaista on homoseksi?

Mitä tapahtui julkkisuralleni?