Koirien päiväkirja!

Koirista pyydettiin postausta ja ystäväni Mirka oli tehnyt  tosi kivan postauksen Lasten päiväkirja, jota päätin nyt matkia laittamalla koirat lasten tilalle. Tässä siis tulee koirien kertomukset päivästä.

Mentor:

Olen ollut viime päivät tosi levoton narttujen juoksujen takia. Varsinkin kun pururata ja kävelytie on ihan vieressä, niin ne hajut oikein leijailee sisälle asti varsinkin kun asuntoa tuuletetaan, niin mun nenä käy ihan koko ajan. Aamuyöllä herätin Petrin ja yritin saada sitä leikkimään. Se vaan komens mua lopettamaan ja kävi takasin nukkumaan. Noh päätin sitten keksiä omaa tekemistä ja hakea wc:stä talouspaperirullan. Siitä tuli tosi kivan näköistä silppua. Tosin tuo mun idiootti omistaja ei tajua mitään taiteen päälle, vaan se sai kauheet kilarit ja huus mulle samalla ku siivoili mun taideteosta. Loppujen lopuksi päätin käydä sitten itsekkin nukkumaan sen viereen kerta ei mitään kivaa saa tehdä.

Aamupäivästä kun Petri heräsi, niin päästiin ulos leikkimään. Meille on asennettu kotipihalle tosi pitkät hihnat missä me saadaan käyskennellä. Juostiin Tuiskun kanssa kilpaa ja mä hävisin. Ihan tyhmä kisa. Ulkoilun jälkeen saatiin ruokaa ja jälkkäriksi luut. Niitä syötiin sen ajan kun Petri oli kaupungilla ja salilla.

Vihdoin ja viimein pitkän odotuksen jälkeen se tuli takasin. Olen aina innoissani ovella vastassa tervehtimässä. Vähän näytin hampaita Tuiskulle ja murahdin, koska olen aika mustasukkainen poika. Haluaisin aina kaiken huomion ihan vain itselleni. Tuisku tosin ei koskaan välitä yhtään vaikka kuinka irvistäisin ja murisisin. Mun pitää varmaan mennä jonnekkin pelottelukurssille harjoittelemaan.

Päästiin taas myös koirapuistoon juoksemaan. Siellä on aina tosi kivaa kun ei tarvitse kaulapantaakaan käyttää. Saa juoksennella ihan rauhassa. Minä tosin tykkään pysyä omistajan lähettyvillä vaikka olenkin ilman hihnaa. Joku oli vieny mun pallon pois puistosta, jonka takia meidän piti leikkiä kepin kanssa. Puistoon on kasvanut paljon pusikkoa, niin keksittiin uusi leikki. Petri piilotti kepin puskaan ja sitten mun piti etsiä se. Olen tosi hyvä etsimään piiloteetuja tavaroita vaikka itse sanonkin. Nyt makoilen sängyllä mun ison pehmolelun kanssa ja odottelen mitä ilta vielä tuo tullessaan. Jotakin tuo yks lupaili, että mentäisiin tänään vielä pururadalle yölenkille.

Tuisku:

Minä olen ollut paljon kiltimpi poika kuin Mentor. Nukuin kiltisti koko yön Petrin vieressä ja heräsin vasta aamulla kun lähdimme pihalle leikkimään. Olen aina paljon energisempi kuin Mentor. Nuuskin jokaisen puskan ja ravaan ympäri pihaa niin että multa lentää. Yhdessä vaiheessa törmäsin puuhunkin kovan vauhdin takia. Onneksi ei sattunut ja pääsin jatkamaan päätöntä juoksemistani heti. Sisälle tullessa minäkin sain aamupalaa. Ahmin ruokaa niin kovaan vauhtii, että tuo yks vammanen on ostanu mulle jonkun ihmeen ahmimista estävän kupin. Se on muuten normaali kuppi, mutta siinä on sellaisia pylväitä etten pääse hotkimaan. Minunkin ateriani kruunasi herkullinen luu. Luut ovat minulle tosi mieluisaa tekemistä.

Kun Petri tuli takaisin kotiin, niin mentiin Mentorin kanssa ovelle vastaan. Mentor jotakin siinä vaihteeksi murisi, mutta minä vähät välitän sen urposta örinästä. Niinkuin Mentor jo kertoikin, niin päästiin sitten koirapuistoon juoksentelemaan. Koirapuistossa menen aina omia menojani. Juoksentelen siellä täällä, katselen lintuja ja käyn välillä portilla katselemassa jos sattuisi tulemaan uusia koirakavereita. Tykkään tosin paljon juosta ja remuta uusien tuttavien kanssa. Olen niin seurallinen, että saan usein nopeasti kavereita. Kerran tosin kun menin tutustumaan yhteen koiraan ,niin se näykkösi mua. Mulle tuli pieni pipi huuleen, mutta loppujen lopuksi senkin kanssa juostiin kilpaa pitkin puskia. Mua ärsytti tosi paljon kun piti lähteä takaisin sisälle. Olisin voinut olla vielä vaikka kuinka pitkään koirapuistossa. Onneksi asutaan maantasalla, niin pystyn katselemaan maailman menoa näin ikkunastakin, vaikka kyllä ulkona on paljon kivempaa kun saa temmeltää samalla. Onneksi vielä on yölenkki luvassa. Se tehdään aina ennen nukkumaanmenoa, ettei meille tule ihan hirvittävä hätä ennen herätyksen soimista.

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Aina kun kirjoittaa eläimistä, ei voi tulla kuin ihana postaus <3

      Poista
  2. Tää oli kiva,hauska ja hellyttävä:)Tälläset pitkähköt postaukset on mukavia,kirjotat hyvin.

    VastaaPoista
  3. Miksi huudat sun koirille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytän kouluttamisessa/komentamisessa ääntä ja makupaloja, silöä en hyväksy fyysistä kontaktia kuin hellimisessä :)

      Poista
  4. Haluan nähdä kuvan siitä ahmimisen estävästä ruokakupista. Kiitos etukäteen vaivannäöstäsi!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toivepostaus: Minun koti ♥

Toivepostaus - Millaista on homoseksi?

Mitä tapahtui julkkisuralleni?