Koulukiusattu!

Koulukiusaaminen jättää aina jälkensä uhriin. Koulukiusaamista ei huomata kovin usein, eikä siihen oikein edes puututa. Millaista on olla massasta erottuva oman tiensä kulkija peruskoulussa, jossa kaikki hyökkäävät kimppuusi henkisesti ja fyysisesti? Tässä on koulukiusaamisen uhrin tarina, jota te lukijani ette viellä tienneet.

Aloitin peruskoulun Lauritsalan ala-asteella, jossa kävin 1-2.luokat. Silloin vielä koulu oli mukavaa ja koko luokka oli ystäviä keskenään. Kolmannella luokalla vaihdoin koulua muuton Joutsenoon muuton vuoksi Joutsenon ala-asteelle. Siellä en kovin hyvin ystävystynyt muiden kanssa koskaan ja siellä alkoi kiusaaminen parin tytön osalta, jonka opettajat kuitenkin saivat loppumaan ennen kuin se kunnolla alkoikaan. Viídennellä luokalla ollessani muutimme takaisin Lappeenrantaan, jossa aloitin Skinnarilan Ala-asteella. Kävin siellä 5-6.luokat, eli ala-asteen loppuun saakka. Tuossa iässä aloin olla jo erilainen kuin muut. Ystävystyin muutaman ihmisen kanssa todella hyvin ja meistä tuli todella läheisiä. Silloin tutustuimme Tokio Hotel- nimiseen bändiin ja rupesimme pukeutumaan kuin Bill Kaulitz. Kajaalia, mustaa kynsilakkaa ja emomaiset hiukset tulivat mukaan kuvioon. Silloin oikeastaan minun kiusaamiseni alkoi jopa rehtorin osalta. Rehtori kutsui äitini keskusteluun ja keskustelussa rehtori valitti miten eroa muista lapsista. Minun olisi pitänyt lopettaa kajaali, kynsilakan ja erilaisen tyylin käyttäminen. Siinä kohtaa äidilläni napsahti päässä ja hän rupesi huutamaan tuolle rehtorille tyylin näin. ''Kuules vanha patu mun lapsille on opetettu, että he saavat olla juuri sellaisia kuin itse haluavat. Se ei sinulle kuulu miten minun lapseni haluaa pukeutua.'' Tuon keskustelun jälkeen rehtorin huomauttelut jäivät, mutta joidenkin oppilaiden nälviminen jatkui edelleen.

Ylä-asteella alkoi se todellinen kiusaaminen ja Kimpisen Ylä-aste oli minulle suoraansanottuna maanpäällinen helvetti. En koskaan ystävystynyt yhtään kenenkään kanssa ja kiusaaminen alkoi jo ensimmäisillä kouluviikoilla haukkumisen muodossa. Tuota jatkui koko ylä-asteen ajan, eikä lähes kukaan opettaja oikein tehnyt mitään. Parille ihmiselle osa jotkut opettajat antoi pari kertaa jälki-istuntoa, mutta eihän se mitään auttanut. Sama haukkuminen ja syrjiminen jatkui vuodesta toiseen. Jos sattui olemaan joku paritehtävä tunneilla, niin minut jätettiin aina yksin. Meitä oli epätasaluku ja joskus jos sattui olemaan joku kipeänä, niin se joka olisi joutunut parikseni meni johonkin ryhmään kolmanneksi.

Kahdeksannella kiusaaminen lisääntyi ja alkoi olemaan jo fyysistäkin kiusaamista. Tönimistä, tavaroideni heittelyä lattialle ja muuta tuollaista. Koskaan ei kuitenkaan mitään ns. vakavaa fyysistä kiusaamista ollut, vaikka kaikki kiusaaminen on vakavaa. Kahdeksannella luokalla sitten masennuin ja rupesin läträämään alkoholin parissa. Riparilla tutustuin Mimmiin ja hänen kauttaan Idaan, jotka ovat edelleen parhaimpia ystäviäni. Heidän kanssaan tuli vietettyä hiukan rankempaa aikaa. Varastimme alkoholia ja joimme monesti viikossa milloin missäkin. Myös itsetuhoisuus alkoi tulla mukaan kuvioihin viiltelyn muodossa. Syömishäiriöönkin sairastuin kiusaamisen vuoksi tuolloin. Kaikki nimittelivät koulussa minua läskiksi ja lopetin syömisen lähes kokonaan tuon takia. Lintsaaminen oli joka viikkoista ja monesti tulin kännissä suoraan bileistä kouluun. Sitä tosin ei onneksi kukaan koskaan tajunnut. Kerran rupesin oksentamaan kesken tunnin ja opettaja luuli minulla olevan vatsatauti, vaikka puhdasta krapulaa se vain oli.

Yhdeksännellä luokalla kiusaaminen oli kaikista pahimmillaan ja silloin minua kohtaan tehtiin kaikista vakavin kiusanteko omasta mielestäni. Kaikki rupesin puhumaan, että olisin suunnittelemassa kouluampumista. Tämän takia jouduin koulukuraattorille, rehtorinpuhutteluun ja jopa poliisikuulusteluun. Käytävällä kun kävelin ihmiset huutelivat ''älä ammu'', ''juoskaa pakoon sillä on ase'' ja muuta tuollaista mukavaa.

Erilaisen pukeutumistyylin lisäksi yksi suurin kiusaamisen aihe oli homoseksuaalisuus. Minähän en siis ole koskaan ollut  kaapissa ja kahdeksannella luokalla olin ensimmäistä kertaa julkisessa parisuhteessa yhden kundin kanssa. Tästäkin tietenkin keksittiin huutelua ja nimittelyä. Jos joltakin vaikka tunnilla tippui kynä lattialle joku huusia aina ''muista etten pyllistä Petriin päin''. Opettajat ei tuohonkaan koskaan puuttunut millään tavalla.

Sitten tapahtui suuri muutos. Tajusin minun olevan noita kiusaajia ''parempi'' ihminen ja nousin heitä vastaan. Puolustin itseäni ja hyökkäykseen vastasin hyökkäyksellä. En vain yksinkertaisesti antanut heidän kiusata minua enää. Kerran mut uhattiin jopa tappaakkin. ''Mä hakkaan sut pesäpallomailalla kuoliaaks.'' Tuohon reippaana poikana tokaisin vai ''Siinähä yrität niin löydät pesäpallomailas perseestäs poikittain.'' Suoraansanottuna haistatin vitut koko maailmalle, koska mä olin hyvä ja upea juuri sellaisena kuin olin. Samalla loppui seinään myös masennus, alkoholilla läträily, syömättömyys, viiltely ym... Kaikki katosi kuin itsestään ilman mitään ammattiapua. Lopulta kun kiusaajat eivät enää pystyneet kiusamaan minua, niin kiusaaminen loppui yhdeksännen luokan keväällä ja koulusta tuli siedettävää siksi vähäksi aikaa kun sitä vielä oli jäljellä. Toki kiusaaminen oli ehtinyt jo vaikuttaa todella paljon minuun. Numerot olivat esimerkiksi pudonneet melkolailla. Keskiarvo päättötodistuksessa oli kuitenkin kahdeksikon parmmalla puolella. Ties mitä se olisi voinut olla ilman kiusaamista. Pahimmat kiusaajat olivat aina poikia, jonka vuoksi en edelleenkään viihdy oikein poikaporukassa, eli kyllä edelleen joitain seurauksia kiusaamisesta näkyy ja syvät arvethan se kiusaaminen jätti niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Fyysiset arvet on kuitenkin nyt jo piiloitettu Pienen Merenneidon Arielin alle. Olisi todella kiva tietää mitä nuo kiusaajat oikein miettivät silloin ja miksi he ottivat juuri minut uhrikseen. Tajuavatkohan he, että pahimmillaan he olisivat voineet ajaa minut vaikka itsemurhan partaalle. Toivottavasti joku niistä älyn jättiläisistä lukee tämän ja tajuaa edes hävetä ja katua tekojaan. Kiitos tosin siitä, että teidän ansioistanne olen nykyään henkisesti äärimmäisen vahva ihminen, eikä kukaan tai mikään pysty minua lannistamaan enää.

Perus arkipäivä Mimmin, Idan ja Red Catin kanssa T: Petri 15v

Kommentit

  1. Olisipa vanhempas ymmärtäny asua koko siun kouluajan Lauritsalassa.
    Yleensäkin kouluun kun kesken lukuvuotta tulee uusi oppilas niin se huonommin otetaan ryhmään joka jo on muodostunut alusta alkaen. (oon nähnyt jo aikojen alusta vuonna kivi ja miekka)
    Mutta hyvä että selvisit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No muutettiin sen takia, että talo myytiin, jossa asuimme Lauritsalassa.

      Poista
  2. Petri oot ihana ! Mahtavaa et oot kestäny ton kaiken paskan ja vielä jaksat olla oma ittes, muitten pitäs ottaa mallii siusta ! :)

    VastaaPoista
  3. Millä tavoin olit parempi kuin muut? Mua on kiusattu koko peruskoulu ja ammattikoulussakin vielä. Mutta ei musta,et haluaisin näyttää maailmalla kuka olen. Usein heittäytytään vaikka julkisuuteen,että ollaan parempia kuin muut vaikka silloin teetkin itsestäsi pellen. Mä muutin töitten pesässä Milanoon ja sekös koulukiusaajia vitutti. Ovat suurin osa kiusaajista päihteitten käyttäjiä, työttömiä, yksinäisiä. Ei säälitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiusaajat ovat ihmiskunnan pohjasakkaa. Kaikki ihmiset, jotka eivät harrasta muiden henkistä tai fyysistä kiusaamista ovat kiusaajien yläpuolella.

      Poista
    2. Voihan ihminen muuttua ja oppia virheistään, Petri! Tajuan, että olet varmasti hyvin katkera, mutta eivät kaikki kiusaajat ole kusipäitä forever.

      Poista
  4. Muistan siut Kimpisestä, olinha mie itekki siellä. Miun teki mieli monesti mieli tulla juttelemaa siulle ku huomasin et oot yksin. En kuitenkaa uskaltanu, koska olin just saanu oman kiusaamiseni loppumaa. Pelkäsin et se alkaa uudestaa jos puhun yksinään aikaansa viettävälle pojalle. Pelkäsin myös et oot kovettanu jo kuores niin, ettet sie usko miun olevan vilpittömin mielin liikkeellä. Monesti ois kuitenki ollu mahollisuus. Ku istuttii pitkän käytävän nurkan takana ja sie kävelit ohi, tai vaik valinnaises kuvikses. Siel huomasin et mein ajatukset kohtas tietyllä tapaa. Molemmil oli Japani ja sen tuomat vaikutteet monen kuvistunnin jälkee paperilla. Ja se kirja mikä jokaisen piti tehä! Mut enpä tehny mitää asian suhtee, surin vaa henkisesti siun puolesta. Turhaaha se on enää selitellä tai pyydellä anteeks, mut omalta osaltani, puhumattomuudellani, osallistuin myös kiusaamisee. Halusin kuitenki et tiiät, et siuta on ajateltu niinä vaikeinaki aikoina. En vaa saanu persettäni ylös sielt käytävän lattialta ku ois tarvinnu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskinpa olisin uskonutkaan tuohon vilpittömyyteen kuten itsekin kirjoitit. En luottanut koulussa keneenkään.

      Kuvistunnit oli aina jotain niin ihanaa. Lähes ainoita tunteja, joissa olin aina iloinen ja niillä tunneilla pidin koulusta. Suuri vaikutus siihen oli myös ihanassa kuvisopettajassa Mervissä. Mervi oli ainoa opettaja jonka tunneilla ei koskaan ollut kiusaamista. Ja jos oli niin lensi ovesta ulos sekunnissa.

      Poista
    2. Yli 40v ikäisenä en edelleenkään luota ihmisiin. Kiitos peruskoulun.

      Poista
  5. Jos tämä kertomus on totta, niin hakeudu ihmeessä jonkun ammattiauttajan puheille. Kyllä tuollainen aina jäljet jättää ja ne on parasta puida tai löydät ne varmasti edestäsi. Syömishäiriön kanssa taidat edelleenkin painiskella - vai?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikesta olen päässyt täysin yli jo vuosia sitten. En olisi koko juttua julkaissut edes jos en olisi tästä kaikesta päässyt jo yli.

      Minulla ei ole nykyään mitään ongelmia. Ei masennusta, ei itstuhoisuutta, ei syömishäiriötä, ei mitään. Ihan niinkuin kirjoitin postaukseen, niin ysiluokan lopussa pääsin noista kaikista eroon.

      Tänäpäivänä olen lähes aina vain iloinen, pirteä ja aina positiivinen. Välillä tuntuu, että liiankin :D

      Poista
  6. No jopas on pläjäys.. Hyvin olet osannut tämän kätkeä. Aiemmin olet väittänyt varastaneesi vain karkkia.

    VastaaPoista
  7. Kiitos tästä kirjoituksesta, aihe on todellakin tärkeä, eikä siihen vieläkään puututa tarpeeksi. Itse olen myös koulukiusattu, eikä kukaan opettaja tuntunut ottavan asiaa vakavasti, aina vaan sanottiin tyyliin "seurataan tilannetta", mutta asia unohdettiin sen jälkeen. Annettiin ymmärtää, että koko kiusaaminen on minun syytäni. Siihen aikaan ei vielä ollut Facebookia, Whatsappia, älypuhelimia tms, joten kiusaaminen rajoittui pääasia kouluun, mutta tänä päivänä se on tietääkseni vieläkin raaempaa. Sairasta joka tapauksessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun aikanani oli jo facebook, messenger ym... ja sitä kautta nuo kaikki pahoinpitely ja tappouhkaukset tuli.

      Poista
  8. Voi kauhistus. Toivottavasti olet saanut apua. Järkyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsin kaikesta tuosta eroon ystävien/oman henkisen lujuuteni avulla. Nuo ovat enää paha muisto mennyydestä.

      Poista
    2. Sekä tietenkin perheeni avulla. Yksin olisin varmaan hypännyt jostain sillalta alas.

      Poista
  9. Haluisin sanoo jotain..en vaan tiedä oikee että mitä.. oot mielenkiintonen persoona ja tää postaus todisti viimestään sen että oot myös mielettömän vahva! Ollaan joskus istuttu baarissa samas pöydässä. Sillonkaa en oikeen osannu puhuu mitään. susta pitäs kyllä monen ottaa mallia! Vau :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä pure jos mulle tulee tulee juttelemaan. Ihan rohkeasti vain ;)

      Kiitos kehuista <3

      Poista
  10. Mikä sattuma... mietin juuri omia kiusaamismuistojani. Mulle yläaste oli myös kamalinta aikaa. Oot ihana Petri <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja toivottavasti sinäkin olet päässyt jo yli siitä kauheudsta =)

      Poista
  11. Olin samalla luokalla kanssasi yläasteella ja muistan, kuinka meidän luokalla oli se tietty porukka, joka jaksoi nälviä ja ilkeillä sinulle päivästä toiseen. Muutaman kerran taisin huutaa heille vastaan, että jättäkää Petri rauhaan. En tiedä, huomasitko sitä koskaan itse. Valitettavasti noi huutelut ei yhden ihmisen puolesta puhumiseen loppuneet. :( Jos en ihan väärin muista niin kerrottiin myös toisen tytön kanssa sinuun kohdistuneesta kiusaamisesta, mutta kuten itse sanoit, lähes kukaan opettaja ei tehnyt asialle mitään... Näin vuosien jälkeen harmittaa, että emme vieneet asiaa eteenpäin. Ja arvaa mitä - mie jopa salaa tavallaan ihailin siuta. Olit just sellanen kun halusit ja pukeuduit oman mielen mukaan, eikä sellainen ole helppoa varsinkaak yläasteella joutumatta silmätikuksi. Harmittaa ihan suunnattomasti, etten koskaan uskaltanut muiden mielipiteiden paineen takia pyytää siuta mukaan ryhmätehtäviin. Miulla ei oikeasti ollut koskaan mitään siuta vastaan. Kaduttaa, että siihen aikaan annoin muiden mielipiteiden mennä edelle... :( Oon seurannut siun blogia ihan alusta lähtien lukien joka postaksen ja olen tosi iloinen siitä, kuinka elämäsi on lähtenyt sujumaan. Siulla on ammatti (muistan kuinka näin siun nauttivan myös köksässä kokkailusta), kivat ystävät ja ihanat koirat. :) Tästä viestistä tuli ehkä vähän sekava. Tarkoituksena ei ole tulla selittelemään tai keräämään pisteitä. Haluan vain siun tietävän, että kaikki yläasteluokaltasi eivät olleet siuta vastaan tai ajatelleet siusta aina pahaa! Toivotan sydämellisesti siulle hyvää jatkoa ja tsemppiä unelmien toteutumiseen. Haluan vilpittömästi sanoa, että toivon siun saavan sen oman ravintolan, josta oot haaveillu. :)

    T: eräs tyttö luokaltasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turhaan sitä enää murehtimaan jälkeen päin kun ei asioihin enää voi vaikuttaa =)
      Muistan kyllä, että luokallani oli muutama tyttö ja pari poikaa, jotka eivät minua koskaan kiusanneet. Ainoat opettajat koko koulussa, jotka edes yrittivät parhaansa mukaan auttaa minua olivat kuvisopettaja Mervi, yhteiskuntaopin Pirita sekä erityisopettaja Arja, jonka luokkaan menin aina kun mahdollista, ettei minun tarvinnut olla muiden kanssa.

      Peruskoulun jälkeen elämä lähti heti menemään vauhdilla parempaan suuntaan =)

      Poista
  12. Kiusaajat todella ovat sitä pahinta paskasakkia, mitä maa päällään kantaa. Joten todellakin olet parempi ihminen kuin ne!
    Hienoa, että olet selvinnyt kiusaamisesta. Toivottavasti tämä sun teksti antaa voimia jollekin tälläkin hetkellä kisuatulle.

    VastaaPoista
  13. Joitakin viikkoja sitten sinulta sai kysyä mitä tahansa ja paljonhan niitä kysymyksiä olikin, joihin vastasit. Itse kysyin, onko sinulla koskaan ollut syömishäiriötä ja vastasit ettei ole ollut. Nyt kuitenkin kerrot ihan muuta. - Miksi ja kumpi "tieto" pitää paikkansa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 15-16 vuotiaana anoreksia. Tämä tieto pitää paikkaansa.

      Tämä on ensimmäinen kerta ku kerron julkisesti tämän tarinan. En aiemmin ole suoraansanottuna uskaltanut tästä julkisesti kirjoittaa, koska minua on hävettänyt, vaikka eihän tässä minulla yhtään mitään hävettävää ole. Päinvastoin!

      Poista
  14. Kuten kerroit aloitit jo seurustelun toisen pojan kanssa oeruskoulussa.
    Menetitkö poikuuden jo koulun aikoina. Näin ainakin itse kuulun koulussa
    köytävillä. Ei ole helppoa olla peruskoulussa julkinen GAY kuten sinä.

    Itse satunnaisesti osallistuin sun kurittamiseen. Mun kasvatus oli vain sellainen
    kotona, että homoja ei katsota suopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kuullut aivan oikein. Menetin poikuuden jo kouluaikoina =)

      Yleensä suuri syy kiusaamiseen on huono kotikasvatus, kuten sinunkin kohdalla.

      Poista
  15. tiedän että tämä on olevan jo typerää sanoa jälkeenpäin, mutta muistan erään kerran kun vain istuit käytävällä odottamassa tunnin alkua. Olit minua siis vuoden ylempänä. En tiedä, ehkä senkin takia näin sinua niin harvoin mut jotenkin toi jäi mieleen, koska mielestäni olit pukeutunut niin kuin halusit ja ihailin sitä. Olin siis itsekin koulukiusattu tuossa samaisessa yläasteessa vaikkakin minun osaltani se jäi vain henkisen puolen riepotteluksi.

    Kimpisen yläaste oli aika perseestä. aamen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kimpinen oli ainankin silloin minun aikanani massateinin paratiisi. Varmaan on vieläkin :/

      Poista
  16. Hienoa, että kirjoitit tuon, mitä sinulle on tapahtunut! Ja upeaa, että olet päässyt siitä yli, etkä pelkää. Minua kiusattiin peruskoulussa myös, pahinta (maaanpäällinen helvetti tosiaan) se oli 6- 7- luokilla. Kesti pari vuotta, että tavallaan, sanotaanko, "löysin" itseni. Että aloin uskaltaa olla se, kuka olen, persoonana jne. Mut laitettiin silloin peruskoulussa PSYKOLOGILLE KOSKA MINNUU KIUSATTIIN! Eikö ne KIUSAAJAT kuuluisi PSYKOLOGILLE!!!? Oli pakko kirjoittaa oikein "capslokilla" tuo.. Arvaa vaan, että kiusattiinko minnuu vielä enempi, kun jouduin psykologille! Kiusaajat sinne joutaisi.. Ja pitäisi laittaa. Toivottavasti nykyisin laitetaankin. Kiitos Petri kirjoituksestasi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne kiusaajat sinne kuraattorille, rehtorin puhutteluun, psykologille sun muualle kuuluu eikä kiusatut. Ei vain voi ymmärtää tätä yhteiskuntaa kovin paljoa tietyissä asioissa kuten tässä -__-''

      Poista
  17. Ainiin, voitko kertoa, oletko saanut mahdollisesti niiltä entisiltä kiusaajiltasi kommentteja, joita et julkaise? Onko sinulta pyydetty anteeksi, ja oletko antanut anteeksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuossa ylempänä on yksi kommentti joltakin kiusaamiseen osallistuneelta. Muita ei ole näkynyt ja minun mielestä tälläistä mitä jouduin kokemaan ei voi antaa anteeksi.

      Poista
  18. Voi Petriä :( hienoa, että toit kokemuksesi esille. Näytin tänään työpaikallani tämän nuorille, siintä riitti keskusteltavaa ja pohdintaa nuorille. Mukaa kevättä! T. Kotkan mamma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tästä kirjoituksestani on apua muille ihmisille =)

      Poista
  19. Olen joskus ajatellut että jos olisin opettaja puuttuisin todellakin kiusaamiseen raskaalla kädellä jo heti alkuunsa...ei sitä voi olla huomaamatta jos on kiinnostusta yhtään. Yläaste-ikäiset voivat olla kuin petolauma, empatiakyky voi olla monesta syystä kehittymätöntä ja paineet on helppo purkaa toiseen ihmiseen. Omat lapseni haluan opettaa puolustamaan heikompia ja ymmärtämään sen tosiasian että kaikki ihmiset ovat omanlaisiaan ja se on hienoa. Harmittaa puolestasi, mielestäni opettajien olisi pitänyt tehdä enemmän avuksesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No opettajat ei tunnu tajuavan, ettei se sormen heristäminen ja tunnin jälki-istunto mitään auta :/

      Poista
  20. Minun kiusaamisestani on jo vierähtänyt 20vuotta ja se edelleen vaikuttaa minuun. Liekö sitten syynä että sitä kesti koko kouluajan koska olin saman luokan kanssa. Onnekseni ei ollut mitään somea silloin vaan ekat chatit tulivat vasta pari vuotta sen jälkeen kun pääsin yläasteelta. Minä olen aina ollut erilainen kuin muut ja minulla on eri tapa miettiä asioita kuin useimmilla todennäköisesti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä johtuen. En ymmärtänyt että miksi kukaan ei pitänyt minusta. Pahemmaksi se muuttui kolmannella luokalla jolloin mukaan tuli muutakin kuin töniminen. Minua heiteltiin kivillä ja lumipalloilla, revittiin hiuksista ja potkittiin. Myös huutelivat että minun pitäisi tappaa itseni ja sitä mietinkin kun olin 10-11. Usein itkin itseni uneen ja yritin olla pois koulusta kaikilla tekosyillä. Tällä oli suuri vaikutus siihen miten huonosti pärjäsin koulussa. En pystynyt keskittymään koska isäni joi paljon ja äitini ei ottanut tosissaan kiusaamistani. Hän jopa sanoi jälkeenpäin ettei ymmärtänyt tilanteen olleen niin vakava. Minua kiusasi myös ulkona ollessani muutama poika ja eräs tyttö hyväksikäytti joten en koskaan tuntenut olevani turvassa muualla kuin metsässä yksinäni. Onneksi muutimme pois ja uudessa paikassa kaikki vanha jäi taakse mutta valitettavasti jätti isot arvet enkä vieläkään mene takaisin sille paikkakunnalle. Oli ihminen millainen hyvänsä kiusaaminen on aina väärin. Valitettavasti jouduin myös muiden väkivaltaisten tekojen uhriksi joten olen todella rikkinäinen ja yksinäinen ihminen vieläkin vaikka viimeisestä väkivaltateosta (musta silmä ja tappouhkaus kumppanin taholta) minua kohtaan on useampi vuosi. Mutta nykyään viimeinkin olen löytämässä jonkunlaisen itsetunnon ihanan ihmisen rinnalla. En nyt tässä yritä sanoa että itse olen mikään puhdas pulmunen ollut, mutta ehkä minäkin ansaitsen edes palasen onnellista elämää. Kiitos kirjoituksestasi Petri. Se edelleen muistuttaa minulle kuinka tärkeää minulle on päästää irti menneisyyden taakasta ja elää nykypäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on ollut vielä kauheampi tilanne kuin mulla. Mulla sentään oli kotona perhe tukena sekä koulun ulkopuolella ystäviä. Ihmismieli on sairas sekä maailman vaarallisin ja raain eläin.

      Ja ole hyvä =)
      Mennyt on mennyttä ja edessä vain kirkas tulevaisuus ;)

      Poista
  21. Itsekkin kiusattuna voin olla samaa mieltä siinä, että ei sitä kyllä koskaan täysin anteeksi voi antaa. Oikeestaan sitä vihaa kyseisiä ihmisiä lopun ikänsä, tai ainaki minä. Ja huvittavinta on ku nyt ku on jo täysikäinen jne nii tyypit tulee juttelee tai baarissa pyytää jatkoille, että mitä vittua? Vai unohtaako nää tyypit sen koska se ei niitten elämää oo vaikuttanu negatiivisesti.
    Ja voin mää senki sanoo että ei tuota nyt tullu kedon kaunein kukkanen oltua yasteella, vaan ei kiinnosta kyllä niitten lässytys nytkään kun ite paremmalta näyttää, ja senki voin kyllä ihan helposti sanoa. Se vaan on nii saatanan läpinäkyvää nykypäivinä nuitten ystävystymis yritykset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi mulle ei ole kukaan tullut mitään lässyttämään. Varsinkaan kun olen humalassa. Tulis nimittäi sellaset superkilarit, että huhhuh :D

      Poista
  22. Itse koen, että eräänlainen anteeksianto vie kyllä eteenpäin... Erään kiusaajani kanssa muutama vuosi sitten juteltiin asiat ja sain tietää miksi kiusasi muita jne.. Tavallaan annoin ihmiselle mahdollisuuden tutustua oikeasti minuun. Mutta ei se tosiaan arpia poista ja jokin sisälläni tavallaan tulee vihaamaan sitä kiusaajaa aina, sitä ihmistä mitä se oli silloin yläasteella... Erikseen sitten ovat nämä kiusaajat, jotka eivät nää tehneensä mitään väärää silloin, eikä myöskään halua puhua niistä asioista. Kerran kysyin toiselta ihmiseltä, joka oli kanssani samalla luokalla, että miksi kiusasi kaikkia. Vastaukseksi sain, että oli itsellään niin huono itsetunto ja paha olla... Näihin seikkoihin pitäisi puuttua kouluissa, niillä kiusaajilla ei ole koskaan asiat hyvin. Itseeni tämä vielä vaikuttaa tänäkin päivänä (olen 26) esimerkiksi työelämään en ole kunnolla päässyt, koska pelkään ihmisiä...vaikka toisaalta rakastan asiakaspalvelutyötä yli kaiken.. Ehkä minullakin on jokin päivä rohkeutta kirjoittaa tarinani julkisesti...ehkä jonain päivänä... Siksi kirjoitan tämän anonyyminä, vaikka olen aikaisemmin jotain blogiisi kommentoinutkin nimelläni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh mulle anteeksianto olisi sama kuin juutalaiset antaisivat anteeksi Hitlerille.

      Poista
  23. Superkilarit? Mitä se mahtanee olla, noin niin kuin konkreetisesti...

    Hienoa, että otit kouluja nykyisinkin kurmoottavan aiheen esille. Koulukiusaaminen voi tänään olla sinun kokemuksiasi paljon pahempaakin, kiitos mm. somen jylläävyyden.

    Minulla sattuu olemaan perhesuhteiden vuoksi hyvin läheinen 7-vuotias ekaluokkalanen, tyttäreni lapsi, jota kiusattiin viime syksynä koulussa (tapahtui Turussa). Äitinsä mukaan tilanne selvitetty, en kyllä tiedä, miten, mutta lapseni (= pojan äiti) oli aktiivinen ja varmaan opekin. Lapsenlapseni on herkkä, sellainen runopoika, joka kylläkin harrastaa mm. jalkapalloa aktiivisesi, seurassa.

    Mitä neuvoja voisit antaa isovanhemmalle eli miten voi tukea koulukiusattua lasta? Voiko siitä asiasta edes puhua lapselle + tukea ja miten, jos on jo taakse jäänyt, toki inha kokemus?

    Kiitän jo etukäteen vastauksestasi, joka on minulle tärkeä. - Raastoi nimittäin sydäntäni, kun kuulin tapahtuneesta. Asun itse Tampereella, en Turussa, ja kuulin kiusaamisesta pari kuukautta jälkikäteen, Turussa vierailessani. - Eka luokalle mennessään tämä lapsenlapseni osasi lukea sujuvasti, ja matikassakin on todella hyvä. Tämä asia vaivaa minua oikeasti, äitinsä ei halua siitä puhua (oli itse koulukiusattu yläasteella) ja minäpäs aion selvittää asian ensi kesänä, kun meen Turkkuseen perheessä vierailemaan.

    Kiitollisena neuvoistasi ja mukavaa pääsiäisen odotusta sinulle! Terveisin nimimerkki Vanha vimpula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Superkilari on superkilari. Siitä ei koskaan tiedä mitä se pitää sisällään.

      Ota yhteyttä opettajiin, rehtoriin ym.. Jos ei auta, niin sosiaalitoimeen/rikosilmoitus. Kovat otteet välittömästi käyttöön.

      Poista
  24. Yläaste on kyllä maailman hirveintä aikaa varsinkin seiskaluokalle meno kun kaikki joutuu silmätikuiksi koulun "vanhemmille" oppilaille. Kimpinen oli kyllä iha paskaa. Vaikka ikinä en ikinä mitenkään kiusatuksi joutunu niin silti tosi epämukava paikka. Sen takia moni siellä vetikin jotain roolia yms...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yläaste vain yksinkertaisesti on maanpäällinen helvetti jos ei ole se koulun alfauros tai johtoasemassa oleva teinipissislutka :D

      Poista
  25. Minulta eräs kiusaajani pyysi vilpittömästi anteeksi mutta hän oli yksi niistä jotka lopettivat kiusaamisen heti kun ymmärsivät enemmän eli yläasteella ja kutosen lopulla. Hän itki ja sanoi että on vuosien myötä ajatellut minua paljon ja että on pitkään halunnut pyytää anteeksi. No minä annoin anteeksi meidän molempien vuoksi koska jos sitä vihaa kantaa sisällään edelleen sen jälkeen kun toinen on oikeasti ottanut vastuun teoistaan ja pyytänyt tosissaan anteeksi niin se vain syö sisältä. Mut yläasteella tosiaan tytöt olivat paljon pahempia. Tästä kiusaajastani tuli minulle hyvin läheinen tuki erotessani. Tiemme valitettavasti erkanivat taas kummankin alettua uudelleen seurustelemaan omilla tahoillaan. Mutta nykyään hänestä on kaunis hellä muisto sen ruman ja julman sijaan. Eli nykyään häntä ajatellessani hymyilen ja se tekee hyvää sielulle että edes yksi heistä paransi niitä kipeitä haavoja. Ne pahimmat kiusaajat pojista tulivat kaikki myöhemmin pyytämään anteeksi. Tytöistä ei yksikään. Terveisin sen aiemman pitkän tarinan kertonut. Piti sitä vielä sanoa että tankka on suhteellista koska kaikkia meitä sattuu meidän omassa elämässä ja kaikille heidän oma tarinansa on pahin koska se on ainoa jonka he ovat eläneet. Itse olen kuullut vielä kamalampia kohtaloita. Ylipäätään ihmisten julmuus satuttaa. Hyvää alkavaa kevättä kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en vain pystyisi/pysty antamaan anteeksi kiusaajilleni.

      Poista
  26. Näitä tarinoita saa kyllä lukea liian usein, mutta hienoa että jaat kurjat kokemuksesi näin. Kannattaa muistaa, että yleensä jollakin tavalla "uniikkeja" ihmisiä kiusataan. Kiusatut kun eivät tyydy yleensä jäljittelemään sitä, mitä muut olettaa heidän olevan vaan ovat rohkeasti sellaisia kuin ovat. Monet maailman tähdet ovat nuoruudessaan olleet kiusattuja. Esimerkkeinä nyt vaikkapa Lady Gaga, Eminem, Mila Kunis, Victoria Beckham, Antti Tuisku, Rihanna... Lista olisi varmaan loputon. Pointti on, että heissä on ollut varmasti jo silloin jotain "erityistä".
    Vielä tuohon kouluampumiskiusaamiseen, todella mautonta. Sellaisella kamalalla asialla ei pitäisi koskaan leikkiä tai tehdä kiusaa toiselle. Mutta ainakin vaikuttaa siltä, että olet pärjännyt hienosti! :) Mukavaa kesää!!

    http://www.lily.fi/blogit/miian-kengissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos upeasta kommentista <3

      Mukavaa kesää sinullekkin <3

      Poista
  27. Olen pahoillani siitä,että sinua kiusattiin.Itse mietin vieläkin 30-vuotiaana että tekisi mieli tappaa kaikki kiusaajat.Minulla ei ole mitään ei siis mitään elämässä, kiitos lapsuudenkodin, muiden ja koulukiusaajien yms pahoinpitelyiden seurauksena.Nuo koulukiusaajien nykyiset osoitteetkin on vielä netissä saatavilla helposti:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väkivalta ei ratkaise mitään. Alentuisit samalle alhaiselle tasolle kuin kiusaajat ja joutuisit kaupanpäälle vankilaankin.

      Poista
  28. Yksi asia on fakta:sä oot legenda. Oon tähän mennessä katsonut jätkää ylöspäin mutta nyt se kasvoi ihan uusiin lukemiin. Ei olla hirveesti nähty mutta mun mielestä jätkä on sairaan siisti tyyppi. Ite lähdin mukaan siihen Some Deep Story sarjaan jotta voin auttaa niitä keitä myös on kiusattu. Jätkä on legenda! Ei mulla muuta. Pidä lippu korkealla ja jatka samaan malliin. Terveisin: Fanboy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3
      Pitää käydä tsekkaamassa tuo sarja :)

      Poista
  29. Jokainen meistä on kaunis ja ansaitsee iloita ja elää �� uskon että jumala antaa sen verran koetuksia kun ihminen on valmis kestämään,ennen kuin elämään tulee hyviä asioita �� pienestä alkaen päiväkodissa oot jo ollut erikoinen lapsi ja olen päässyt seuraamaan sitä vierestäsi sillä jokainen lapsi on erikoinen, tiedän sun luonteen hyvyyden,missä olet taitava,paljon upeita asioita�� olit paras ystäväni ala-asteella vuosi vuodelta nään edelleen sinussa tahtoa ja ponnistusta olen onnellinen että sinulla on hyvä elämä. Loppujen lopuksi kiusaajat saa rangaistuksen nimellä elämä, mikään ei tule heille ilmaiseksi vaan ne maksaa siitä kalliin hinnan kun elämä potkasee niin kovasti ettei voi enää ylös nousta. Ole aina oma ihana itsesi :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toivepostaus: Minun koti ♥

Toivepostaus - Millaista on homoseksi?

Mitä tapahtui julkkisuralleni?