En tajua täysin suomalaista kulttuuria!

Tänään koulussa olen koko päivän tutkinut ja kirjoittanut esseetä suomalaisesta ruoka- ja tapakulttuurista. Suomalainen tapakulttuuri on jossain osin mielestäni todella ärsyttävä kun tähän paremmin tutustuin. Vaatimattomuutta pidetään tärkeänä arvona. Itseään ei esimerkiksi saisi nostaa esiin ollenkaan. Suureen ääneen ei kuuluisi puhua ja itseään ei saisi kehua. Sitä kun pidetään suomalaisessa tapakulttuurissa itsekeskeisyytenä. Tunteitaan ei myöskään saisi näyttää julkisesti ja äänen sävyn pitäisi olla tasainen ja rauhallinen puhuessa. Äänenvoimakkuuden pitäisi olla matalalla. Äänekäs puhe kun yleensä mielletään epämiellyttävänä, agressiivisena ja uhkaavana. Tämän vuoksi esimerkiksi espanjalaisten normaali puhuminen voi kuulostaa suomalaisten korvaan tappelemisena jos ei osaa kieltä. Vähän tulee sellainen mielikuva että pitäisi olla melkolailla ''moi en mie oo tässä enkä mie mitään osaa''- tyylinen. Itseäni ärsyttää vaatimattomuus. Jos minä esimerkiksi olen todella hyvä jossain tai ylpeä jostakin niin tottakai tuon sen esiin ja kuulutan sen suunnilleen koko maailmalle.

Sitten on asioita joista olen ihan mielettömän ylpeä kulttuurissamme. Näistä asioista tärkein minulle itselleni on tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Tässä asiassa olemme muuta maailmaa hyvin edellä. Suomessa kun jokainen ihminen on täysin saman arvoinen eikä kukaan ole toisen yläpuolella. Todella monessa maassa kärsitään esimerkiksi siitä että mies olisi mukamas ylempänä naista, joka on mielestäni todella väärin. Suomessa edistystä naisten ja miesten välisessä tasa-arvossa rupesi tulemaan aluksi hiljalleen muutoksia 1864- luvulta alkaen. Kehityksessä kesti omasta mielestäni silti liian pitkään sillä miehet ja naiset olivat täysin samanarvoiset vasta 1900- luvun loppupuolella. Vaikka meillä kaikki on todella hyvin tasa-arvon kannalta niin silti aukkoja löytyy paljon. Ei varmaan tule yllätykseksi että kyseinen asia on homojen ja lesbojen oikeus avioliittoon. Siihenkin onneksi tänä vuonna tulee muutos kun lakialoite meni jo eteenpäin ja kohta uusi laki menee lakikirjoihin niin että hujahtaa!

Kylläpä oli melkosen epä-Petrimäistä kirjoitusta tällä kertaa. Tämän päivän teoriassa olin todella innokas sillä rakastan erilaisia kulttuureita ja niihin tutustumista. Varsinkin ruoka- ja ravintolakulttuurista tuli opittua paljon kun sitä lähti tutkimaan 1800- luvulta eteenpäin. Luin jopa erilaisia kirjoja suomalaista kulttuuria tutkiessani joka kohdallani ihme sillä en tunnetustikkaan ole ollenkaan kirjojen ystävä. Kiinnostavin kirja oli Merja Sillanpään Happamasta Makeaan, Suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehitys. Ruokatauolla sai onneksi tunnin rentoutua Subwayn salaatin, Ed Green Lightin ja Mustien Leskien 1. tuotantokauden parissa. Olen ihan koukussa tuohon sekä toiseen kotimaiseen sarjaan Nymfit. Kerrankin Suomessa on tehty kunnollisia sarjoja. Noiden lisäksi kotimaisia seuraamisen arvoisia tv-ohjelmia on Kumman Kaa sekä Salatut Elämät. Kotiin kun pääsin en ehtinyt tekemään muuta kuin ruokkia koirat. Koirat kun aamusta asti on ollut kotona niin vein ne purkamaan energiaa koirapuistoon jonka ansiosta olen saanut kirjoittaa tämän postauksen kaikessa rauhassa koirien makoillessa.



Kommentit

  1. Juurikin suomalaisuuden parhaita puolia! Aitous ja nöyryys, katoavia luonnonvaroja.

    Osaavan ihmisen ei tarvitse mekkaloida osaamisestaan. Hän osaa ilman sitäkin, ja mekkalointi on vain merkki epävarmuudesta ja hyväksynnän hakemisesta. Osaava näyttää osaamisensa, sillä hänet kyllä huomataan tällöin, jos syytä on. Hän ei kerskaa tai keskity puhumiseen. Syvissä vesissä isot kalat kutee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse miellän tuollaisen vaatimattomuudeksi ja itsensä aliarvioimiseksi. Ihan kuin häpeäisi itseään =)

      Poista
  2. Mustien leskien 1.tuotantokausi? Siitä tulee 12jaksoa ja se siitä :D nymfit on mun mielest iha loistavaa komediaa, iha älyttömän surkeet näyttelijät ja tosi kuiva sarja jos sitä verrattu true bloodiin? Ei mitään yhteistä, suomalaiset eivät osaa tehdä fantasia sarjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka tykkää mistäkin ja miten sä voit tietää ettei tule kuin 1. tuotantokausi. Eihän Salkkareitakaan pitänyt tehdä kuin pari kautta :D

      Poista
  3. Hei, ollaan ylpeitä itsestämme juuri tällaisina! Ei meidän tarvitse hävetä sitä mitä olemme, ulkomaalaiset tykkäävät meistä juuri tällaisina. On Suomessa toki huonot puolensa, ns. pimeät puolet, joita ei haluta tuoda esille, mutta itse löydän enemmän hyviä puolia. Vaikka homot ja lesbot eivät voi avioitua Suomessa, niin mielestäni sateenkaariväen asiat ovat täällä erinomaisella tasolla, vertaa vaikkapa Venäjään tai islamilaiseen maailmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla ajattelumaailmalla ei koskaan mikään muutu ''Mutta muualla on asiat vielä huonommin. Meillä on vaan huonosti''.

      Poista
  4. Persoonallisuutesi saattaisi sopia paremmin esim. yhdysvaltalaiseen meininkiin. Itse en siellä viihtynyt pätkääkään. Itsensäkehuminen vain nostaa karvat pystyyn. Rumat ne vaatteilla koreilee ja hyvä menee aina kaupaksi ilman turhaa mainostamista tyylinen meininki toivottavasti pysyy Suomessa vielä pitkään. Muuten pahaa pelkään, että laki sukupuolineutraalista avioliitosta ei mene läpi mitenkään hujahtamalla, äänestyksestä tullee erittäin tiukka. Sääli, sillä jos eduskunta ei aloitetta nyt hyväksy sen läpimeno seuraavien vaalien jälkeen voi olla vieläkin hankalampaa, näin siis jos perussuomalaisilla on koskaan selkärankaa mennä hallitukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se riippuukin että miten sitä itseään kehuu. Turha itsensä ylistäminen ja ''olen kaikessa paras''- jutut menee liian pitkälle. Terve itsekehu ei tekisi Suomelle kyllä pahitteeksi :D

      Poista
  5. Olen asunut Ruotsissa viimeiset 24 vuotta ja suomalaisten vaatimattomuudesta en vieläkään ole päässyt siinä negatiivisessa mielessä eroon. Vaatimattomuus kaunistaa mutta liiallinen itsensä vähätteleminen aiheuttaa vain haittaa. Itsensä terve markkinoiminen esim. työyhteydessä ja puitteeton oma kehu ovat aika kaukana toisistaan.

    Jos joku esim. töissä sanoo, että kylläpä teit hyvin ton homman, sä oot kyllä todella hyvä tuossa, niin kyllä mulla aina käy ensin mielessä alkaa vähätellä panostani sen sijaan, että vaan sanoisin saman tien reilusti kiitos ja ottaisin kunnian itselleni.

    Monesti ne, jotka jatkuvasti kehuvat itseään kovaäänisesti ja näyttävästi eivät itse asiassa ole missään kovinkaan hyviä. Paitsi siinä kehumisessa.

    T. Oona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt on joku joka on kanssani samalla aaltopituudella.

      Yksi asia mikä mua ärsyttää eniten on esimerkiksi ''Sä oot kyllä tosi kauniiksi laittautunu tänää. No en mä nyt oikee tiiä iha tämmöne perus linnunpelätin oon''. Suomessa ei jotenkin vaan osata ottaa kehuja vastaan ja kehuun vastataan yleensä aina itsensä vähättelyllä.

      Poista
    2. Mutta voin mäkin olla tosta Oonan jutusta aika samaa mieltä! Ei tarvitse vähätellä, voi kiittää, mutta ei tarvitse kerskata oma-aloitteisesti.

      Yksi ongelma siinä on sekin, että naapurin hyvä ei ole välttämättä sama kuin minun käsitykseni hyvästä. Näin ollen jättäisin arvioinnin ensisijaisesti niille, joille se kuuluu eli työnantajille, asiakkaille, kriitikoille... Sitten tietysti, kun on selvästi saanut jo mainetta ja kunniaa, voi itsekin liputtaa enemmän itseään, mutta olisin aika hissuksiin varsinkin noviisina.

      T. 1. kommentoija.

      Poista
  6. Itsensä kehuminen on taitolaji. Itse en osaa. Mutta osaan tehdä paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse osaan tehdä paljon sekä kehua itseäni ;)

      Poista
  7. en pidä vaatimattomuutta pahana asiana, mutta ei tunnu kyllä yhtään kivalta kun rehellisesti kehuu vaikka toista ihmistä, että näytätpä kivalta tänään ja toinen alkaa inttää, että enhän. tulee huono olo itsellekin :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä totta, mutta joskus ne kehut on silti vähän erikoisia. Siis että joku voi oikeesti kehasta just sillon, kun on ilman meikkiä ja seinästä revityn näkönen. No makunsa kai kullakin, mutta kyllä sitä helposti voi olla vähän sillain, että mitäh, ootko tosissas. :-o

      Ja sit myös sillon, jos yleensä henkilö ei kehu ikinä, vaan pikemminkin ylistää kaikkia muita, niin kehuihin tekee mieli suhtautua "niin varmaan juu, mikähän koira tähän on haudattuna" -asenteella.

      Hieman liittyen asiaan, mutta ihmettelen ihmisiä, jotka ei koskaan sano, että kaverilla on uusia vaatteita, uus kampaus, uudet silmälasit... Onko ne sokeita? Kuitenkin sellasia ihan kivoja pikkujuttuja!

      Poista
    2. Itse otan aina kaikki kehut kiittäen vastaan, vaikka itse olisinkin tosista mieltä ;D

      Poista
    3. Ei kaikki huomioi toisten ihmisten ulkonäköä samalla tavalla. Minä en todellakaan huomaa kavereideni uusia koruja, vaatteita, rillejä, laukkuja, kenkiä... ne eivät ole syy, joiden takia niiden ihmisten kanssa olen, joten en kiinnitä niihin huomiota, elleivät ne nyt todella massiivisesti eroa vanhasta tyylistä. Jos kaverini kysyisi minulta baari-illan jälkeisenä aamuna, oliko hänellä jalassaan hame vai housut, en taatusti muistaisi. Toiset eivät vain ole sellaisia, että kiinnittäisivät ulkonäköön huomiota. Kysyttäessä voin antaa kommentin, mutta muuten en sekaannu muiden ulkonäköjuttuihin.

      Poista
  8. Paljon maailmaa nähneenä voin kertoa, että ei ne ulkomaalaiset loppujen lopuksi paljoakaan eroa meistä. Ihan samanlaista vaatimattomuutta ja kateutta löytyy heistäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän kulttuurierot ovat suuria... Ei tosin kaikkien kulttuurien kohdalla =)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toivepostaus: Minun koti ♥

Toivepostaus - Millaista on homoseksi?

Mitä tapahtui julkkisuralleni?