Mentor on kunnolla koulutettu poika!

Nyt kun mä olen tarkemmin ajatellut, niin on mulla ollut melkoisen kova kuri Mentorille kotiutumisesta asti. Itse en hyväksy ollenkaan mitään fyysisiä rankaisuja, kuonokoppia, kuristuspantoja ym... Ja noista on turha tulla mun kanssa sitten yhtään väittelemään. En hyväksy, niin en hyväksy. Sama asia kun joku laittaisi lapselle kuonokopan ja kuristuspannan, mutta nyt takaisin asiaan. Mun komennuksen pito on itseasiassa todella yksinkertainen. Kovaa auktoritteetiä, jyrkkää komentamista sekä arestia. Jos Mentor käyttäytyy tuhmasti tai jää kiinni ilkiteoista, niin mä oon käyttäny todella vahvaa ja möreää äänenvoimakkuutta tai vedellä täytettyä suihkepulloa komennukseen. Molemmat on aina tehonnut. Tietää heti tehneensä väärin ja menee korvat luirussa sohvalle makaamaan ja kun annan luvan tulee siltä pois häntä heiluen mun luokse ''pyytämään anteeksi'' ja sitten jatkaa menojaan. Yleensä ei myöskään toista tuhmuuksia toista kertaa. Ainoa mitä Mentor toistaa on saakelin sanomalehtien repiminen, Auta armias sitä silpun määrää mikä vallitsee ympäri asuntoa hauskan leikin jälkeen. Se siivoamisen määrä on jotain niin tuskallista.

Ulkoilutus meillä on ollut aina todella helppoa. Ei ole koskaan haukkunut muille koirille, paitsi nyt kun hajut ja nartut on alkaneet kiinnostaa, niin jos joku Mentorille haukahtaa saattaa Mentor haukahtaa takaisin. Vetämisen kanssa ei myöskään ole ollut ongelmia ennen murrosikää. Vetäminen me ratkaistiin myös todella yksinkertaisella tavalla. Jos Mentor rupesi vetämään mentiin sisälle ja muutamien minuuttien päästä kokeiltiin uudelleen mennä lenkille. Kyllä se alle viikossa tajus ettei kannata vetää jos pitkille lenkeille mielii mennä. Nyt onkin taas jo monia viikkoja kävellyt yhtä kiltisti kuin aina ennen. Vierellä tai korkeintaan parin metrin päässä. Flexiä kyllä riittäisi kahdeksan metriä enemmänkin, mutta ei se haluu kauemmas mennä. Stopparikin on meillä hyödytön, paitsi autoteitä ylittäessä.

Temput ja käskyt Mentor oppii todella nopeasti palkitsemisella. Pari onnistumista niin heti tietää mikä on oikein ja mikä ei. Kuvasinkin teille tänään videon jolla Mentor odottaa, että annan luvan ottaa Dental Stickin. En muista olenko teille tästä tempusta jo kertonut. Videolla näkee mite kauhee himo on ottaa, mutta ei ota. Kerran meinasi napata, mutta käskyistä tehokkain ''ei'' toimii aina. Välillä on hauskaa kun Mentor kirjaimellisesti jähmettyy paikalleen ennen kuin annan luvan ottaa. Meillä on Mentorin kanssa todella hyvä kommunikointi kyky. Mä ymmärrän Mentoria ja Mentor ymmärtää mua. Meillä myös todellakin tiedetään kumpi meistä se pomo on.

Sisäsiisteys on ollut yhtä helvettiä suoraansanottuna. Yrittämällä yritetty kuukaudia, mutta mitään ei tapahtunut. Välillä oltiin tuntikausiakin ulkona. Mikään ei tuntunut auttavan. Sitten tapahtui ihme ja yksi sateinen syyspäivä lenkillä Mentor nosti koipea ja siitä lähtien onkin sitten pissitty ähes täysin ainoastaan ulos. Välillä Mentorille tulee hätä esimerkiksi kesken koulupäivääni ja silloin pissii suihkuun lattiakaivoon. Tuota en ole ollenkaan sille opettanut, mutta tuo on todella hyvä paikka tehdä pissat kun en ole kotona. Rakko ei ole vielä täysin kehittynyt ja asun yksin. Pakko siis ne pissat johonkin on tehdä. Tuolta suihkun alta onkin sitten helppo kuumalla vedellä ja pesuaineella huuhtasta pissit pois.

Omasta mielestäni olen kouluttanut Mentorin todella hyvin kun miettii hänen olevan ensimmäinen koirani. Tosi paljon virheitä oon tehny ja varmasti tuun tekemäänkin vielä monet kerrat. Tärkeintä kuitenkin on, että Mentor on kiltti, rauhallinen, ihmis- ja koiraläheinen sekä 0% agressiivinen koira. Mielestäni se siis tarkoittaa onnistunutta koulutusta. Mulle yritettiin tyrkyttää kaikenmaailman kasvatusoppaita, mutta päätin selvitä ilman. Ihan älyttömän moni epäili Mentorista tulevan luonnevikainen ja vaikka mitä, mutta mitäs nytten sanotte. Voitte niellä pahat puheenne kuraveden kanssa!


Kommentit

  1. Ei se kuonokoppa välttämättä huono juttu oo. Meilläkin on kunnolla koulutettu koira, joka nyt ei vaan tykkää kynsien leikkaamisesta tai korvakarvojen nyppimisestä. Jos kuonokoppaa ei näiden aikana käytä, niin tekemättä jää ja kädet on verillä, kun koira puree. Joka kerta kyllä aloitetaan ilman koppaa eikä sitä laiteta, jos koira pysyy rauhallisena. Nykyään kynnet saattaa saada leikatuksi ilman koppaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakaan ei tykkää ja mulla rupee aina puremaan niitä kynsisaksia. Itse ratkaisin asian sillätavalla, että otin Mentorin sellaiseen asentoon ettei yksinkertaisesti päässyt puremaan. Jossain vaiheessa vähensin otetta ja nyt ei tarvitse enää pitää paikallaan. Tietää nimittäin, että kun naks kuuluu, niin tulee lempinameja. Juttelenkin aina ''seuraava naks niin saa namin'', niin silloin aina pysyy paikallaan siihen asti kun se naks kuuluu :D

      Poista
  2. Eläinrakkaana ihmisenä on aina ilahduttavaa lukea ei-väkivaltaisesta kouluttamisesta. Nimim. liikaa nähnyt ja kuullut koirien väkivaltaisesta "kouluttamisesta" :( Mentor on tosi söpö. Onko siinä lyhytkarvaista collieta muutes?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen niin eläinrakas etten edes kykenisi. Koulutuksessa ei tarvitse fyysistä rankaisu ja se on hyödytön. Pahimmassa tapauksessa koira rupeaa vihaamaan ihmisiä.

      Minun mielestä hyvä kouluttaja on vahva auktoriteettinen, pitkä pinnainen, voimakas tahtoinen ja samalla aaltopituudella koiran kanssa. Viimeinen on mielestäni kaikista tärkein. Ei nuo ensimmäiset mitään vaikuta jos ei ymmärrä koiraa ja koira omistajaansa.

      Mentorissa on staffia ja shetlannin lammaskoiraa. Mentorin siskot perivät äitiltä pörröisen musta-valkoisen turkin ja isän silmät. Mentor taas sai isän turkin ja väri sekä äidin kaksiväriset silmät. Tämä pentue oli ns. vahinkopentue. Onneksi tälläinen vahinko sattui <3

      Poista
    2. No ilmankos se näyttääkin vähän collielta :) Sheltitkin on tosi mukavia koiria ja miellyttäviä myös kouluttaa (ja katsella) :) Mukava vahinko siis :) Itselläni on pitkäkarvainen collie, siksi koirassasi on paljon tuttuja piirteitä ulkonäössä.

      Poista
  3. Kuonokoppaa ei mielestäni voi oikein lukea fyysiseen rankaisuun. Oma koirani ei sellaista tarvitse, mutta koska matkustamme suht. paljon, joissakin maissa sellainen pitää olla vaikkei koira purisikaan (itse olen kylläkin tehnyt niin, että se roikkuu koiran kaulassa ja pistän sen ainoastaan silloin päälle jos konduktööri tmv. sitä vaatii :)). Mutta se on purevalle koiralle hyvä apuväline. Tosin olen kyllä sitä mieltä, että koira pitäisi voida opettaa huonosta tavasta pois. Mun koira oli pentuna kova puremaan kynsienleikkuun yhteydessä ja käsivarret olivat aina ihan naarmuilla ja verillä. Nykyään ei vieläkään kauheasti tykkää koko toimituksesta, mutta on oppinut sietämään sen, sillä tietää, että jokaisesta "napsauksesta" saa namia :)

    Olen itse samaa mieltä kanssasi väkivallattomasta kouluttamisesta, meidän koirilla on terävä ja napakka kielto toiminut aina hyvin. Liian usein näkee ihmisiä jotka aina huutavat koiralleen milloin mistäkin ja sitten ihmettelevät miksei turtunut koira enää reagoi heihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se musta just on niin, että tavasta opetellaan pois. Sitten ei tarvitse minkäänlaisia kuristuspantoja, kuonokoppia ym... Ainakaan Suomessa =)

      Poista
  4. Tervetuloa vaan pitelemään minun lähes 40 kiloista, kova tahtoista ja nameista vähät välittävää koiraani. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnon ote vaan. Onhan mentorkin noin 30kg, eikä mitää ongelmia ;)

      Poista
    2. Ei hemmetti, jos koirras on vain staffia ja sheltiä niiden jälkeläiset voi painaa lähemmäs 30kg!!! O_O Ja etkö aiemmin sanonut Mentorin painavan noin 20 kg?!

      Poista
    3. Mentor painoi 20kg syksyllä. Nyt kun on ruvennut massaa (lihaksia) tulemaan, niin paino on noussut sen myötä luonnollisesti. Niinhän ihmisenkin paino lisääntyy kun lihakset kasvavat =)

      Poista
    4. Just punnitsin, niin 27kg 460g on Mentorin tarkka paino =)

      Poista
  5. Vaikutat todella fiksulta koiranomistajalta :) Itsekään en hyväksy väkivaltaista koulutusta missään tilanteissa, plus sellainen voi myöhemmin kostautua, jos koiralla esim. napsahtaa päässä väkivallan seurauksena. Koulutusjutuissa on hyvä pitää mielessä, että kaikki koirat ovat erilaisia ja oppivat asiat eri tahdissa. Oma koiramme esim. oppi sisäsiistiksi päivässä, mutta hihnakulkemisen kanssa oli huomattavasti enemmän haastetta mitä esim. Mentorin tapauksessa. Onneksi eläinten kanssa kärsivällisyys palkitaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärsivällisyys on yksi tärkeimpiä asioita myös. Mäkin ajattelin, että kyllä se viimestään kun aikuseks kasvaa alkaa ulos tarpeensa tekemään, enkä pitänyt mitään kiirettä ja stressiä tuosta. Joillakin koirilla tosiaan kestää enemmän ja toisilla vähemmän. Jokainen koira on oma persoonsa ja oppii tiettyjä asiaoita helpommin ja toisia hitaammin. Ihan kuten ihmisetkin =)

      Poista
  6. Miten käsittelisit aggressiivista suurta koiraa, joka puree? Mietityttää vain kun et kuonokoppaa hyväksy. Turha vastata, että "kunnon ote vain" kun 60 kiloista rotikkaa ei ihan niin vaan väkisin paikallaan pidetä. Jos on vaarana, että vihainen koira lenkillä käy vastaantulijoiden kimppuun, niin eikö tuollaisen koiran kohdalla kuonokoppa ole enemmänkin kuin hyväksyttävä? Suuri koira kun saa todella pahaa jälkeä aikaan. Täytyy ajatella vähän muidenkin turvallisuutta, eikä vaan lässyttää että kuonokoppa ei tunnu koirasta kivalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos koira on agressiivinen ja hyökkäilee kimppuun on kasvatus mennyt pieleen =)

      Poista
    2. Niin tietysti on. Et vastannut kysymykseen. Jos on pelastanut koiran huonoista oloista ja paljastuu, että se onkin aggressiivinen, niin pitäisikö se mielestäsi sitten lopettaa, vaikka sitä voisi kouluttaa, mutta kouluttaminen vaatisi kuonokopan, jotta puremilta vältytään?

      Poista
    3. Noh tuollaista kysymystä ei koko kommentissa ollut, joten miten olisin siihen voinut vastata?

      Koiraa ei saa missään nimessä lopettaa, mutten myöskään hyväksy edelleenkään tuollaisia laitteita. Koiran voi kouluttaa ilmankin ja kuten sanoin en rupea väittelemään tälläisissä mielipide asioissa. Mielipide asioista kiistely ei joha mihinkään. Jokainen koulutusmenetelmä on niin kauan hyvä kunhan koira ei kärsi =)

      Poista
  7. Kuristuspanta on vallanmainio, kun sitä osataan käyttää oikein, sen avulla voi mm. opettaa koiraa remmissä vetämisestä pois. Kuristuspannan saa myös niin ettei se kurista, koiraa treenatessa ketjupanta on myös kätevä, pystyy antamaan tarvittaessa pakotteen koiralle. Niin, että missä se paha asia ketjupannassa olikaan? Joo totta, on ihmisiä jotka nostavat koiransa ilmaan kurkkari kaulassa, en minäkään niitä hyväksy. Mutta kertoisitko mistä olet päätellyt ketjupannan olevan paha asia?

    Piikkipannat on toinen, oikein käytettynä ja oikeilla ihmisillä sallin nekin, mutta edellyttäen pantaa käytettävän oikein. Oikein käytettynä piikkipanta ei aiheuta koiralle vahinkoa.

    Haluan myös nähdä, miten käsittelet isoa voimakasluontoista koiraa jolle on kehittyny käyttäytymishäriö omistajan osaamattomuuden takia, mm. Cesar Millanin koulutettavien koirien tapaisia, jotka ei enään pysy omistajan lapasessa, tarraa kiinni mihin ensimäisenä ehtii. Tälläise koirallekko et hyväksy kuonopantaa? Et edes jos kyseessä on jo muidenkin kuin koiran terveys ja henki? Harva agressiivinen koira kykenee syömään yhtään mitään, kun ärsyke on näköpiirissä, miten ajattelit lähteä purkamaan tilannetta? Nameilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaisia ei tarvite jos kouluttaa koiran pennusta asti kunnolla. Niin helppoa ja yksinkertaista. Jos tuollaisia tarvitsee täytyy itse alkaa miettimään mikä kasvatuksessa/koulutuksessa meni pieleen =)

      Poista
  8. Omalla koiralla (huom. vain toisella. Kovapäisempi) on kuristuspanta (tai oikeestaan puolikuristava) Helppo vaan sujauttaa kaulaan.
    Mie en näe noissa mitään pahaa. Omistan kaksi napolinmastiffia. Ja ei, meillä ei ole koulutus mennyt pieleen. Ovat oikein ystävällisiä ja luokseenpäästäviä. Mutta provosoituvat jos toinen osapuoli aloittaa rähjäämisen. Tälläisessä tilanteessa pannan "kuristus" puoli on käytössä. Ei kuristeta niin että jalat ei kosketa maata. Vaan panta kurkulle ja napakka ote pannasta ja vieraan koiran ohi.
    Meillä ei ole siis kasvatus/koulutus mennyt pieleen. Maailmassa nyt vain sattuu olemaan koirarotuja jotka ovat todella omapäisiä.

    Jos on kouluttanut yhden koiran (jossa nyt sattuu olemaan staffia) ei tee sinusta eksperttiä. Toki on kiva kuulla että koiran koulutukseen panostetaan. Mutta silti, koirallasi on helppo luonne.
    Katsotaan sitten jos joskus otat kovapäisen koiran jolle ei riitä ne namit vaan joutuu oikeesti miettimään että miten koiran saa pysymään kiinnostuneena koulutusta kohtaa.

    piikkipanta on sellainen mitä minäkään en hyväksy.

    Ja kuten joku on jo aiemmin kirjoittanut, että mites sellaisessa tapauksessa kun koira vaihtaa kotia ja on agressiivinen toisia koiria kohtaan, kenties myös ihmisiä.
    turha silloin on lässyttää että koulutuksessa joku mennyt vikaan kun uusi omistaja ei voi siihen vaikuttaa.
    Silloin voi tosissaan tarvita kuonokoppaa ulkoillessa kunnes koiraa on saatu koulutettua niin että sietää muita ja tajuaa saaneensa uuden, rakastavan kodin jossa koiraa ei pahoinpidellä.

    Meillä on joskus kun olen ollut lapsi ollut sakemanni. Pelastettiin (karkeasti sanottuna) juoppoluolasta. Koira ei sietänyt yhtään vierasta koiraa. raivosi kuin mielipuoli ja suusta sen kuin vaahto roiskusi. lähes vuoden käytimme kuonokoppaa ulkoillessa, siedätimme koiraa muita koiria kohtaan (istuimme tuntikausia puistossa, kaukana muista koirista mutta niin että meidän koira kuitenkin näki nämä vieraat) ja niin yks kaks koulutus palkittiin ja kuonokopasta voitiin luopua. Koiramme alkoi sietämään muita koiria mutta silti emme ikinä päästäneet muita koiria koiramme lähelle koska oli edelleen sen suhteen arvaamaton.

    tulipas pitkä sepustus, anteeksi. Mutta totuus on se että sinullakin on vielä paaaaljon opittavaa koirista ja innolla odotan jos joskus tosiaan otat uuden koiran (et mitään lössykkä rotua) että miten mielipiteesi muuttuu noita pantoja kohtaan.

    huom. kuonokoppaa minäkään en siis salli, muuta kuin siinä tapauksessa jos koira on oikeesti arvaamaton muita ihmisiä/koiria kohtaan (kodinvaihtaja)

    jos (ei kodinvaihtaja) koira joutuu kuonokoppaa käyttämään ulkoillessa niin kyllä, siinä vaiheessa koulutuksessa on joku mennyt pahasti vikaan. Joten tässä asiassa olemme samaa mieltä.
    koiraroduissa löytyy paljon rotuja jotka ei tule toimeen toisten koirien kanssa tai ei hyväksy samaa sukupuolta olevaa koiraa tms, mutta mikään koira ei saa olla niin arvaamaton että ulkoilu ei onnistu ilman kuonokoppaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain äärimmäisissä tapauksissa niitä valitettavasti pitää käyttää, mutta silti ne on mun ajatusmaailmassa väärin eikä ole luonnollisia. Itse laittaisin ennemmin kunnon tiukat valjaat joista ei pysty ravistelemaan itseään irti.

      Seuraava koira jonka otan jossain vaiheessa tulee olemaan löytökoira. Ajattelin että kun kuitenkin tulen ottamaan koiran niin miksi en lätkäisisi kahta kärpästä yhdellä iskulla. Minulle uusi ihana karvapallero ja hylätylle koiralle hyvä rakastava koira <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toivepostaus: Minun koti ♥

Toivepostaus - Millaista on homoseksi?

Mitä tapahtui julkkisuralleni?