Mitä Mentorille kuuluu?

Tässä yhteiselon alussa tulee paljon koira-aiheisia postauksia, koska tottakai mun pitää viettää paljon aikaa Mentorin kanssa. Kouluttaa, opettaa ja totuttaa uusiin asioihin. Uuteen kotiin Mentor on jo siis tottunut sekä myös vieraisiin. Kun joku tulee kylään niin Mentor rupeaa heti heiluttamaan häntää ja menee vastaan. Mentor on saanut parin viimesen päivän aikana paljon uusia leluja sekä ensimmäisen luunsa. Sitä se pureskelee kun hampaat kutiaa. Ulkoilukin sujuu jo meillä ihan mutkattomasti. Metsä on Mentorin suosikki paikka kävelylle. Kävelläänkin joka päivä noin tunnin verran metsässä.

Mä en tajua miten Mentor oppii näin nopeasti. Parhaiten hallinnassa meillä on istu sekä tänne käsky. Enää ei tarvitse edes namia noiden käskyjen kanssa. Namitasolla ollaan vielä tassun antamisen sekä uuden käskyn maahan kanssa. Mentor on oppinut myös itse noutamaan pesukarhulelunsa.  Jos Mentor tulee pyytämään mua leikkimään, sanon sille ''missä lelu?'' ja Mentor etsii pesukarhun ja tuo sen mun luokse. Vasta viikon verran Mentor on ollut täällä ja oppinut jo niin paljon. Yksin oloakin ollaan useampaan otteeseen harjoiteltu. Olen käynyt kirpparilla, kaupassa jne.. ja Mentor on jäänyt kotiin. Kun olen palannut, niin Mentor on aina ollut pedillään nukkumassa ja jos on ollut hätä, niin tarpeet on tehty kiltisti paperille. Hyvin siis meillä on elämä lähtenyt käyntiin!


Kommentit

  1. Hyvin menee!:) Söpö koira!

    VastaaPoista
  2. Voi rakkaus tuota koiraa :>

    VastaaPoista
  3. Pakko myöntää että aluksi vähän pelkäsin miten saat nopeatempoisen elämäntyylisi sovitettua koiran kanssa, mutta nyt näyttää siltä että olet onnistunut hyvin :) tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nopeatemposuus loppu ku seinään. Välillä on kyllä tosi kyllästynyt fiilis täytyy myöntää. Ekana oon koko ajan menossa ja nyt ei oo mitää menoja :D

      Poista
  4. Muutamankin vuoden koirien kanssa touhunneena ja paljonpaljon koiria kouluttaneena mun ehdoton neuvo pennun opettamiseen on namipalkkauksen jatkaminen myös sen jälkeen, kun koira jo temput osaa, jotta motivaatio suorittamiseen säilyy. Tää on ehdottoman tärkeää siksi, että joskus (esim. ulkona vapaa) koira saattaa saada komennon kanssa samalla hetkellä muualta ärsykkeen, joka on komentoa vahvempi (lintu, eläin, lapsi jne.) ja tuolloin sillä täytyy olla selkeästi mielessä kuinka hyvä palkinto onkaan tulossa. Erikseen ovat tietysti nirsot koirat, joille esim. tietty lelu voi olla ruuan veroinen palkinto. Namiksi riittää pienet perusnappulatkin, koiraa ei tarvitse (eikä saakaan) palkita jatkuvasti ihmisherkuilla kuten nakeilla, juustoilla tai valmisruuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vieläkin tietenkin palkitsen aina kun menee oikein. Mä oon ostanu koirankeksejä, sellasia pihvitikkuja sekä nakkeja palkitsemiseen =)

      Poista
    2. Suosittelen myös kokeilemaan muutakin kuin namipalkkausta. ;)

      Poista
    3. Minä taas näen asian niin, että suhteen luominen koiraan ja koiran koulutus on aika pahoin epäonnistunut jos käskyjen noudattaminen vaatii aina namipalkan ja ilman namia komennot kaikuvat kuuroille korville. Kyllä hyvin kasvatetun koiran pitäisi totella pääasiassa kehupalkalla.

      Tottakai itsekin teetän "temppuja" eli käskyjä ilman suurempaa merkitystä (anna tassu, maahan, kierähdä, kerjää yms..) koiralla ihan huviksi namien kanssa, se on mielenvirkistykseksi molemmille. Lisäksi temput toimivat myös työnä ennen palkkaa, kaikkia herkkuja ja puruluita edeltää jokin komento jonka suorittamisesta saa palkaksi sen namin. Sitten on myös tämä ruokakäyttäytyminen, koirat (2kpl) odottavat että oma kippo on lattialla ja sanon "saa ottaa", näin ihan siksi ettei tule ryysistä. Tämän tyyppiset harjoitukset omasta mielestäni toimivat myös koiran omana mielenhallintatreeninä, koira oppii hillitsemään itse itseään ja odottamaan.

      Muut käskyt, joilla on siis enemmänkin merkitystä kuin vain hupia noudatetaan kyllä ihan ilman namejakin, ainakin meillä. Kaipa minulla on siis poikkeuksellisen fiksuja ja pitkäpinnaisia koiria koska itse en ole mikään mestarikouluttaja.

      Poista
  5. Luiden pureskelusta sellainen varoitus, että älä ihmettele vaikka niihin tulisikin verta. Meillä koiralla pentuna tuli ikenistä verta kun hampaita irtoili ja säikäytti muuten hieman ekalla kerralla, ennenkuin tajuttiin... :)

    Nätti penikka, piä siitä hyvää huolta :)

    VastaaPoista
  6. Tosi kiva lukea, että sulla menee koiran kanssa hyvin! :---)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toivepostaus: Minun koti ♥

Toivepostaus - Millaista on homoseksi?

Mitä tapahtui julkkisuralleni?