maanantai 1. syyskuuta 2014

Jag hatar hösten, helvete!

Samperin helkutin syksy tekee taas tehtävänsä. Miksei voisi olla aina kesä? Eilen illalla oloni oli vielä aivan loistava, mutta tämä aamu... Tosi heikko olo ja kurkku oli niin kipeä, etten voinut kunnolla edes juoda, vaikka kurkkua kuivi älyttömästi. Olo helpotti pian kun vähän haukkasi raitista happea aamulenkin merkeissä ja nappasi buranan. Kauaa ei helpotusta kuitenkaan kestänyt ja itkukaan ei markkinoilla auttanut. Koulujakso alkoi tänään ja Imatralle oli raahauduttava. Meillä alkoi tänään Ruotsi ammattisanastoineen ja ajattelin ensimmäiseksi (K-18) ei jumalauta nyt ei kestä, jaksa ja mä en ala yhtään. Olen todella kiinnostunutu eri maista, kulttuureista ja kielistä. Sen vuoksi kauaa ei tuo huono fiilis jatkunut kun innolla jo kertasin vanhaa sekä pänttäsin uutta sanastoa. Voi miksi en ollut peruskoulussa viisaampi ja opiskellut kunnolla. Enkä varmasti ole ainoa joka näin ajattelee. Nuorena hölmöilee ja se sitten näin vanhemmiten kostautuu. Onneksi nykyään on aikuisilla todella hyvät opiskelumahdollisuudet aikuiskoulutuksissa, kansalaisopistoissa ym... niin voi virheensä korjata. Seuraava kielikurssi on omakustanteinen englanninkielen opiskelu kansalaisopistossa. Minulla on perusteet hyvin hallussa. Selviydyn englannilla ulkomailla, asiakaspalvelutilanteista ja ylipäätään pystyn käymään kunnollisia keskusteluja englanniksi, jonka vuoksi jätän alkeiskurssit väliin ja hyppään tuonne jatko-opinnoille suoraan. Meinasin ilmoittautua ensin ihan perus alkeiskurssille, mutta englantia opettava henkilö sanoi ettei siitä minulle olisi yhtään mitään hyötyä, joten ilmoittaudun jatkavien kurssille.

Noh mutta nyt kieliasioista takaisin asiaan. Aamupäivän aikana olo paheni. Kurkkukipu tuli takaisin ja vielä lievän yskän kera. Lisäksi myös päätä alkoi jomottamaan ja silmiä kuumottamaan kuin kuumeessa. Kuumetta kuitenkaan ei ollut onneksi. En halua missään tapauksessa jäädä paitsi kielikylvystä, jota kestää nyt pari viikkoa ennen paluuta työssäoppimiseen. Jos nyt kuitenkin kuume nousee pitää hakea tehtävät koululta ja tehdä ne etänä näyttösuunnitelma mukaanlukien. Nappeja vaan naamaan kauhakaupalla, niin eiköhän flunssa vai mikä tämä onkaan peräänny.

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Tämä homo lähtee sittenkin armeijaan!

Ehkä seuraavassa elämässä. Eilen oli ystäväni Mirkan syntymäpäivät. Teemana oli pukeutua asuun, jota ei koskaan ikinä missään tilanteessa päällensä pukisi. Asun valinta oli minulle vaikeaa. Minut voi nimittäin nähdä mitä oudoimmissa vaatteissa varsinkin biletysiltoina. Jonkun ajan kuluttua kuitenkin keksin armeija-asun. Vastustan pakko armeijaa, joten asu sopi teemaan todella hyvin. Ilta sujui todella mukavasti. Palju, biljardia, sauna, boolia, viiniä ja mukavaa aikaa ihmisten kanssa sekä hiukan jotain muutakin. Huulessa on esimerkiksi mustelma, eikä se tullut tappelemisesta.

Torstaina sain muutes ensimmäisen arvostelun työssäoppimisesta ja arvosanaksi tuli K3, josta olen todella ylpeä. Sama arvosanaksi vielä näytöst, niin suoritan tämän osion täydellisin numeroin läpi. Torstaina tuli myös nappivarasto täydennettynä. Calsiumia, magnesiumia, rasvahappoja sekä muutama luontaistuote.









Tämä kuva on omistettu näädille!


perjantai 29. elokuuta 2014

Voihan BB-sentään!

Mun lukijat on näköjään aktiivisia Big Brother seuraajia. Toissapäivänä yksi lukijoistani laittoi kommenttia, että minusta juorutaan kekustelupalstalla, että olen seurustellut BB-Jonin kanssa. Ja tuohan ei siis ole totta, sillä en ennen viime sunnuntaina ole kuullutkaan koko ihmisestä yhtään mitään. Olen kyllä yhden Joni nimisen kanssa seurustellut, mutta se onkin sitten jo aivan oma omalaatuinen tapaus.

Eilen illalla taas tuli kommenttia, että minusta ollaan keskusteltu BB-talossa Jonnan ja joidenkin kartanolaisten toimesta. Hitto ku mulla ei ole 24/7:aa, niin en päässyt itse seuraamaan keskustelua. Toivotaan, että tuo pätkä näkyisi tänään illan koosteessa. Ei kuulema mitään positiivista keskustelua ollut, mutta en mä sellaista sellaiselta white trash muijalta odotakkaan.

Hiukan on nyt tämän viikon aikana osasta asukkaista mielipiteet muuttunut. Inhokeista Armi on päässyt pois. Henkilökohtaisesti en hänestä pidä, mutta tuo taloon mielestäni viihdettä ja jossain vaiheessa tulee aiheuttamaan draamaa. Jussi taas on ärsyttävyydellään päässyt inhokkien listalle ja muiden kohdalla mielipiteet ovat pysyneet samana. Jenna ja Jonathan edelleen suosikkeja.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Minä, minä, minä ja vielä kerran minä!

Pitkästä aikaa postausta, jossa on kyse vain ja ainoastaan minusta. Lukijoiden pyynnöstä kerron vähän mitä minä vihaan, mitä rakastan, mitä pelkään ynnä muuta sellaista faktatietoa minusta tiivistettynä yhteen postaukseen,

Aloitetaan vaikka iloisesta asiasta, eli mitä minä rakastan?
Ensimmäisenä tottakai tulee oma perhe ja lemmikkieläimet. Heti perässä tulee ylipäätänsä eläimet. Olen todella eläinrakas ihminen ja en kestä jos eläimet kärsivät. Esimerkiksi kun jotkut julkaisevat facebookissa jotai ihan järkyttäviä kuvia kaltoin kohdelluista eläimistä, en pysty niitä katsomaan ollenkaan. Rupean nimittäin ihan oikeasti itkemään. Yksi rakas asia ei ole vielä tullut vastaan, mutta jossain hän on, eli elämänkumppani on kyseessä. Ja kyllä olen ollut jo jonkin aikaa sinkkuna. Päädyimme olemaan heinäkuun lopulla Lassin kanssa ihan vain ystäviä. Ainankin toistaisesti....

Mitä minä vihaan ja vastustan?
Vihaan yli kaiken rasismia, kiusaamista, eläinrääkkäystä, väkivaltaa ja kipua. Noita asioita en voi sietää sitten laisinkaan. Niin ja yksi suuria vihaamisiani on myös koirankynsien leikkaaminen. Mun koirat on ihan kiltisti paikoillaan namien avulla, mutta silti siinä on joku juttu.

Olenkohan minä ihan pelkuri?
Suoraansanottuna olen. Minulla on niin monia eri pelkoja. Pahin on varmasti hämähäkkipelko, joka on tarttunut äidistäni. Että kiitos vaan. Toiseksi suurin pelko on pimeät metsät. Ties mitä sieltä hyökkää. Varsinkin silloin meinaa tulla köntsät housuun kun koirat haukkuvat metsään päin, eikä siellä näy mitään. Tuolloin yleensä tempaisen niin kovaan juoksuun kuin jaloistani pääsen. Näiden kahden lisäksi pelkään myös väkivaltaa, kipua, pysyviä vammoja kuten esimerkiksi kävelykyvyn menetys, agressiivisia ihmisiä sekä ulkonäön menetystä. Herranjumala mä pelkään monia asioita. Pitisköhän mennä johonkin terapiaan?

Harrastukseni ovat...
Tärkein harrastus itselleni on koirien koulutus, johon kuuluu niin käytösopetus, temput, käskyt ynnä muu oleellinen. Harrastan myös ruokaa, etenkin erilaisia reseptikokeiluja. Reseptit tulevat aina omasta päästäni ja on jännä aina nähdä oliko kokeilu hyvä idea vai ei. Yleensä ruokani kyllä on todella maistuvia. Uusimpana harrastuksiin on tullut juokseminen, johon jäin koukkuun kun pari viikkoa vastahakoisesti juoksulenkille lähdin. Juoksen noin viitenä iltana viikossa. Lisäksi treenaan keskivartalonlihaksia aina juoksulenkin jälkeen.

Tätä et tiennyt minusta!
Olen harrastanut judoa ja olisi juuri päässyt suorittamaan keltaista vyötä, mutta päätin lopettaa. Elikkä don't fuck with me, biatch! Lisäksi olen ollut vapaapalokunnassa. Parissa tulipalon sammutuksessakin olin mukana. Peruskoulussa käsityöt suoritin puukäsityönä, josta sain todistukseen ysin. Sen takia mun meisseleisen käyttötaito onkin niin loistavalla tasolla. Olen myös paljon voimakkaampi kuin miltä näytän. Kannoin esimerkiksi edellisen kolmen istuttavan sohvani yksin rappusia ylös toiseen kerrokseen. Ravintola-alalla pitää jatkuvasti nostaa painavia kuormia, patoja ym... eikä sellainen tuota mitään vaikeuksia. Ei siis pidä arvioida ihmistä pelkän ulkonäön perusteella.

Tätä ette tienneet blogistani...
Blogillani on hulluja stalkkereita, jotka toivovat vähintään jotain loukkaantumista, turpaanvetoa ja sellaista minulle. Yksi noista on kuitenkin ylitse muiden. Tämä henkilö käy päivittäin kommentoimassa blogissani ja pahimmillaan laittaa päivässä noin kymmenen kommenttia. Ensimmäiset tulevat aamulla ja viimeiset illalla noin puolenyön aikaa. Kommenttien sisältö on usein jotain niin sairasta, että ei niitä kehtaa edes kertoa. Tiedän, että tunnistat itsesi, joten terkut vaan sinne. Suosittelen sinulle jonkinlaista psyykkistä hoitoa.

Nyt ei kyllä tule enää muuta itselläni mieleen, joten jos on jotain mitä minusta haluat tietää niin laita kommenttia tulemaan. Idiootteja kommentteja en luonnollisesti sitten edes julkaise, joten niitä ei kannata laittaa.


maanantai 25. elokuuta 2014

Tää juoppo ratkesi!

Hupsista keikkaa, mutta rankka työ ja rankemmat huvit. Päädyin siis lauantaina grillibileisiin ja alunperin mun oli tarkoitus juoda vain yksi pullollinen skumppaa, mutta bileissä oli eräs korealainen kundi, joka tarjosi maistiaisia riisiviinasta ja siitä se sitten lähti. Biletystä nimittäin jatkui aina aamuun asti, mutta pahalta krapulalta säilyin ja olinkin jo aamupäivästä täysissä voimissa lenkkeilemässä metsässä ja rannalla koirieni kanssa. Pitää siis laittaa muistilistaan ettei kannata juoda kuin skumppaa, vodkaa ja viinaa jos krapulalta haluaa välttyä. Mun tipatonta ei siis kestänyt kuin ''huimat'' viikko ja kaksi päivää, mutta minkä ihminen bilettäjän luonteelleen mahtaa.

Eilen sitten alkoikin odotettu Big Brother ja haluatte varmasti kuulla mielipiteeni uusista asukkaista. Ensi vaikutelma tämän vuoden porukasta on suoraansanottuna ''ei jumalauta''. Minulla ei ole kuin pari asukasta, joista näin ensisilmäyksellä pidän ja he ovat Jenna sekä Jonathan. Jonathan on myös ehdottomasti talon kuumin kundi, joka tuo itselleni silmäruokaa tälle kaudelle. Inhokkeja sitten löytyykin useampi ja he ovat se kauhea mummo Farmista, eli Tuulikki. Pornomamma Armi, jonka kanssa olen joutunut suulliseen tappeluun Johannan rapujuhlissa. What the fuck is happening fiilikset herättävä Tommy. Jyväskylän white trash muijaksi kavereideni kanssa nimitetty Jonna. Super pissis homppeli, joka ei osaa käyttää meikkiä Joni. Todella tylsältä vaikuttava kääpiö Joonas. Ja kirsikkana kakun päälle toinen tylsimys Tuulikin poika Markku. Muista asukkaat ovat tähän asti olleet melkolailla sellaisia mitäänsanomattomia, etten heistä osaa sanoa juuta tai jaata.








torstai 21. elokuuta 2014

Voiko ihanammin päivä enää alkaa?

Voisiko vapaapäivä paremmin alkaa kuin siivoamalla koiran ripulia 20min pois lattialta.Mistä helkkarista johtuu, että nuo kaksi saa aina ripulin keväisin ja syksyisin kun alkaa kosteat ilmat? Koskaan muulloin noilla ei ole mitään vaivoja, vaikka nuo syökin lähes mitä tahansa. Se on kyllä hyvä, ettei tarvitse heittää ruokaa hukkaan biojätteisiin, vaan ne voi antaa noille kahdelle herkkusuulle. Koiran ruokintakulutkin vähenee sivuvaikutuksena.

Onneksi muutenkin tänään oli siivouspäivä, niin samaan rytäkkäähän tuo meni. En tosin meinannut heti herättyäni alkaa siivoamaan, mutta sai sen ainankin pois alta ja pystyi keskittymään muihin asoihin. Nimittäin kirpparireissuun ja satamassa aamupalalla käyntiin vanhempien kanssa. Kirppikseltä ei koskaan pääse tyhjin käsin pois. Tällä kertaa mukaan tarttui Adidaksen kengät lenkkeilyä ja juoksemista varten, käyttämätön paketissaan oleva parilapannu sekä vaatteet ensi viikon bileisiin. Silloin on ystäväni Mirkan syntymäpäivät ja teemana on ''pukeudu vaatteisiin joihin et koskaan ikinä missään tilanteessa pukeutuisi''. Arvatkaa vain onko vaikea teema. Mä kun pystyn laittamaan päälleni lähes mitä tahansa, eikä kukaan ihmettelisi yhtään mitään. Kuitenkin pari vaihtoehtoa löytyi, joista valitsin sen ensimmäisenä keksityn. Housut ja kengät löytyivät, mutta paita on vielä metsästämättä.

Shoppailun jälkeen oli pakko lähteä uudet kengät testaamaan. Mä olen nyt viileiden ilmojen tullen hurahtanut täysin juoksemiseen. Ihanaa juosta niin kovaa kuin pystyy ja koiratkin nauttii siitä. Viileän ilman vuoksi pystyn juoksemaan paljon enemmän kuin kesällä, sillä lämpö ja kuumuus eivät pääse yllättämään. Kaikista ihanin ilma juoksemiseen on tuuleton kevyt sade. Koirat vähän vastustelee noilla ilmoilla juoksemista, mutta kiltisti ne vierellä hölkkää. Joskus hiukan vastahakoisesti hienohelmoja kun ovat. Postauksen julkaisun jälkeen onkin sitten aika ottaa ABrider esiin vaatehuoneesta. Ajattelin vetää tuplatreenit kun olen tänään niin vauhdikkaalla päällä. Yksi ihana asia myös on siinä kun treenaa rankemmin ja se on ruoka. Sitä kun saa silloin syödä enemmän. Tänään esimerkiksi laitoin juoksulenkin ajaksi uunivuokaan broileria, maissintähkän, perunaa, porkkanaa ja pari tomaattia. Folio päälle ja uuniin juoksulenkin ajaksi. Näin herkullinen maalaistyylinen ruoka olikin valmiina kun lenkiltä tulin kotiin. Koiratkin sai rustot ja epäilyttävännäköiset osat kanasta, mutta tietenkin temppuja vastaan. Ensin työt ja sitten huvit. Eikös se näin mene?






tiistai 19. elokuuta 2014

Vuorokaudessa ei ole tarpeeksi tunteja!

Tällä hetkellä tuntuu, ettei kellossa tunnit riitä mitenkään. Reilu tunnin mittainen aamu/heräämislenkki (riippuu työvuorosta), töihin, koirien kanssa juoksulenkille, vatsa- ja selkätreeni juoksulenkin jälkeen ja sitten pitäis keretä vielä nukkumaankin. Yöunet onkin tällä hetkellä suuret neljästä viiteen tuntiin. Miten oikein saa ajan riittämään?

Tänäänkin esimerkiksi paukahdin ylös viideksi koirien kanssa lenkille ja siitä seitsemäksi töihin. Töistä kun kolmelta pääsin kävin pikasesti kaupassa hakemassa iltapalaksi noita proteiinituotteita, joista rahkat on ehdottomasti suosikkejani. Heti perässä tulee minttusuklaapatukat ja minttukaakao. Kaupan jälkeen kävin kotona vain sen verran, että laitoin koirat hihnoihin ja mentiin reilu pariksi tunniksi koirapuistoon, josta juuri tultiin ja nyt päätin vihdoin saada aikaseksi uuden postauksen. Näitä kun ei minulle normaaliin tyyliin useasti ole viime aikoina tullut, jota pahoittelen suuresti. Seuraavaksi olisi treenin aika, jonka ajan koirat saa pötkötellä tuolla sohvalla ja sitten juoksemaan. Todennäköisesti juoksulenkin jälkeen kello on sen verran, että on aika mennä suihkun kautta nukkumaan.

Eilen sain muutes hermoromahduksen näiden pinkkien hiuksien kanssa. Punaisen ja pinkin ylläpito maksaa noin 10e/viikossa ja ei mulla ole laittaa hiusväriin 40e/kk puhumattakaan muista tuotteista. Hain kaupasta mahongin värisen hiusvärin. Länttäsin sen päähän ja treenauksen ajan annoin sen vaikuttaa. Näin tehdään siis aikaa kauneudenhoidolle. Olin myös alkanut shokkiväriin kyllästymään. Se kun on ollut minulla ennätyspitkän ajan yli puolivuotta. Muuten olen tyytyväinen, mutta punaisuutta poistan vielä hiukan värinaamion avustuksella ylihuomenna kun on vapaapäivä.