keskiviikko 26. elokuuta 2015

Beauty&Wellness - En malta odottaa!

Mulla on joka paikka tukossa ja tänään päätin pitäväni ensi viikolla kunnollisen kauneuspäivän. Nukun ensi keskiviikkona pitkään ja herätessä laitan koirat liekoihin siksi aikaa kun itse otan pitkän kylvyn. Sitten menen yhden ystävän kanssa lounaalle jonnekkin uuteen paikkaan, jota en vielä ole testannut. Mahan ollessa täysi istahdan kampaajan tuoliin. Vähän kevennystä hiuksiin, päähieronta sekä syväpuhdistus. Tämän jälkeen hieroja saa tehdä taikansa helkutinmoisessa solmussa oleviin lihaliksiin. Kokovartalohieronta 90min, jonka jälkeen pääsen vielä nauttimaan kasvohoidosta. Ainankin höyrytys, syväpuhdistus, kasvonaamio ja ehkä jopa hedelmähappohoito. Innolla ensi viikkoa odottaen siis.


Yölliset oivallukset/järkytykset...

Ei nukuta taaskaan. Olisi pitänyt varmaan jättää ne pari ED:tä juomatta tuossa iltapalalla? Koiratkin on jo mennyt uinumaan. Mentor röhnöttää tuossa vieressä ja Tuisku on sohvalla kuorsaamassa. Painui sinne kun se suuttu äsken Mentorille, joka härnäs sitä. Reilu tunti sitten nauratti nuo pojat. Käydään joka yö siinä puolenyön aikaan viimeinen lenkki ja tänä yönä olin uppoutunut niin kovin internetin ihmeelliseen maailmaan, että en kelloa tajunnut katsoa. Ihmettelin mitä molemmat pojat tuijottaa sängyn vieressä, niin kello oli jo kymmentäyli puolenyön. Varmaan miettivät mitä helkuttia mä tietokoneen ruutua tuijotan, vaikka pitäisi olla jo lenkkeilemässä. Miten koirat voi olla niin viisaita, että ihan ilman kelloakin tietää milloin on minkäkin aika? Ruoka-aikoina varsinkin molemmat on tasantarkkaan istumassa ruokakaapin edessä kuola suusta valuen kun miettivät mitä herkkua tänään syödään.

Yöllä on kyllä ihana lenkkeillä kun ketään ei ole missään ja saa ajatella/rauhoittua omassa rauhassa koirien sipsutellessa vieressä. Kuusi päivää jäljellä ja sitten on virallisesti syksy. Ei herranjumala mihin nämä kuukaudet on taas kadonnut? Vastahan oli mun synttärit, Helsinki Pride, kaljakelluntaa, kutsunnat... Kutsunnoiden kohdalla sitten kolahti. Ei helkutti mullahan loppuu vapaa elämä kohta. TJ-laskuri puhelimesta esiin ja järkytys. 131 aamua ja sitten se on menoa. Ajatukset armeijan suhteen ei tässä kesän aikana oikeastaan muuttunut ollenkaan. Edelleen olen todella suurella innolla ja mielenkiinnolla once in a lifetime kokemusta lähdössä hakemaan. Pientä tervettä jännitystä on tosin alkanut alkanut tulemaan intin lähentyessä. Stressaamista/pientä pelkoa ei ole kuin yhdessä asiassa, koirissa. ''Mitä jos ne ei pärjää?''. ''Koirat luulee, että oon hylänny ne!''. ''Mitä jos jotain tapahtuu kun olen siellä, enkä ole tavoitettavissa?''. Mietiskelin myös äsken noita aselajeja. Kutsunnoissa mun papereihin merkittiin toiveiksi jo AUK sekä lääkintä ja sanottiin: ''Hoidat vaan hommat aina kunnolla, niin pääset läääkintäaukkiin helposti.'', mutta äsken tuumailin sotilaspoliisin olevan myös varteen otettava vaihtoehto. Ainankin äskeisen googlettamisen perusteella se kuulostaa ihan mielenkiintoiselta. Onneksi tuossa p-kaudella multa kysellään toiveita, niin on vielä aikaa valita. Toinen se tulee noista kuitenkin olemaan, eli joko lämäriksi tai spolleksi. Jomman kumman käyneitä? Kertokaa ihmeessä kokemuksenne.

Mutta nyt ei kyllä enää muuta jutusteltavaa tule mieleen, palaillaan taas seuraavassa postauksessa.



maanantai 24. elokuuta 2015

Miksi suuttua?

Olen tänään miettinyt, että miksi moni loukkaantuu jos joku vislaa? Mun mielestä siinä ei nimittäin ole mitään loukkaavaa, päinvastoin. Se on kehu ja silloin saa tietä olevansa hyvännäköinen, seksikäs ja haluttava. Haluaisin kuulla joltakin miksi pitää vislausta loukkaavana, joten kertokaa mulle. Kyseinen asia tuli mulle mieleen kun tänään pari vislaavaa poikaa tuli omalle kohdalle ja mulle tuli siitä vain tyytyväinen ja iloinen mieli. Ei ole parasta ennen päiväys mennyt vielä umpeen, eli vielä kelpaisi lihatiskille. En ole varma olenko muuten muistanut kertoa yhtä toista juttua, joka tapahtui muutama viikko sitten, joten kerrotaan sekin nyt samassa rytäkässä. Olin ruokakaupassa ostoksilla kun takanani käveli kaksi kundia. Kuiskutteli jotain mun takana ja toinen noista kundeista tokaisi minulle ''hyvä perse''. Tietenkin käännyin ja kiitin kehusta. Sillä hetkellä molemmat valahtivat punaiseksi (varmaankin kun olinkin mies) ja kiihdytti vauhtia kadoten hyllyjen väliin karkuun.

Ulkonäöstä puheenollen tuli aamulla bongattua huvittava yllätys. Tässä kun tosiaan on vietetty usea aurinkoinen päivä ulkona toppi päällä, niin nyt on kunnon toppirajat jäänyt. Samoin jalkoihin on jäänyt shortsirajat, mutta onneksi mun shortsit on niin lyhyet, ettei niitä huomaa ennen kuin heittää alushousutkin pois päältä. Kuka helkutti meni väittämään, että auringosta tulee tasaisempi rusketus kuin itseruskettavasta?

Ja jos vielä vähän jatkettaisiin ulkonäköasioissa kosmetiikan parissa. Yksi ehdoton suosikkimerkeistäni on ja heiltä on nyt tullut upeita kasvipohjaisia uutuustuotteita. Shamppoota, suihkugeeliä, paljon erilaisia meikkejä, kiinteyttävää geeliä, kasvovoiteita ja vaikka mitä. Kannattaa käydä itse katsomassa laaja uutuuksien laaja tarjonta läpi. Minä juuri laitoin tilaukseen erilaisia kylpytuotteita sekä päivittäin kuluvaa puuteria, peitepuikkoa ja meikkivoidetta. Paketin tullessa perille tietenkin arvostelen nuo uutuudet täällä blogissani. Käyttäkää ihmeessä sivustolla vieraillessa myös alennuskoodi hyväksi. Koodilla FREE0815 ei tarvitse maksaa lainkaan toimituskuluja.

Nuo alushousut päätin pitää jalassa. En nyt kaikkea rupea vilauttelemaan!

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Jenniä, koiran kadotusta ja auringonottoa!

Koittihan vihdoin se perjantai kun Jenni Vartiainen saapui Lappeenrantaa Amarilloon keikalle. Tätä onkin jo reilu kuukausi odotettu. Oli pakko ostaa heti lippujen ilmestyttyä myyntiin omat kappaleet Idan kanssa, että varmasti päästään keikalle. Ilta alkoi tietenkin laittautumisella, koska eihän nyt ryysyläisen näköisenä voi ihmisten ilmoille mennä. Puoli kiloa pakkelia naamaan, hiuksia sekaisin hiustpuuterilla ja lakalla viimeistely sekä sopivat vaatteet ''maanpäällisestä helvetistä'', eli mun vaatehuoneesta. Paidaksi musta niitein koristeltu paita, joka on takaa läpinäkyvä, pinkit shortsit ja Marc Jacobsin kiilakorkotennarit jalkaan. Vielä alkon kautta pullo valkkaria ja puistoon aloittelemaan iltaa. Otettiin vähän väriä pintaan samalla kun tyhjentelimme juomiamme. Aika ei tuntunut kuluvan millään, mutta viimein tuli aika lähteä kohti Amarilloa.

Pakko sanoa, että Amarillon yökerho oli minulle todella suuri pettymys. Melko pieni ja ahdas paikka. Minä ja Ida olimme reilu 10v nuorempia kuin keski-ikä siellä olevilla henkilöillä oli. Plussaa Amarillo saa tosin suuresta tupakkakopista, jossa voi istua sekä vessojen riittävyydestä. Kertaakaan ei tarvinnut vessaan jonottaa, mutta siideriä hakemaan senkin edestä. En usko käyväni kyseisessä paikassa bilettämässä, paitsi jos joku hyvä artisti tulee taas esiintymään. Amarillossa ruokapuoli ja casino on enemmän mun juttu.

Ennen Jennin keikan alkamista ehdimme laulaa vielä karaokea yhden biisin verran. Keikka fiilistelyksi vedimme Jenni Vartiaisen Nettiin. Yksi suosikeistamme, josta tulee todella paljon muistoja nuoruudesta mieleen. Jenni aloitti keikkansa puolilta öin ja olimme tehneet hyvän hyökkäysstrategia (saakelin vaikee sana kirjoottaa). Kellon tullessa puoli kaksitoista menemme eturiviin odottamaan ja saimme näin lunastettua itsellemme eturivin paikat keskeltä lavaa. Keikka oli kertakaikkisen mahtava. Jenni oli todella kauniina, lauloi kaikke ne biisit mitä toivoin kuulevani ja kaksi kohokohtaa keikalla oli. Ensimmäinen oli kun pääsin juttelemaan Jennin kanssa miehistä ja rakkaudesta ja toinen kun pääsin laulamaan hänen kanssa pienen pätkän Ihmisten Edessä biisiä. Arvosana keikalle kouluarvosana-asteikolla ehdoton 10+. Ei tule tällä hetkellä mieleen toista kotimaista artistia, jonka keikka olisi ollut noin mahtava. Kaija Koo ja Maija Vilkkumaa menee lähelle, muttei missään nimessä ohi. Aivan pakko päästä joskus uudestaan kun Jenni esiintyy lähimailla. Keikan jälkeen lähdimmekin sitten Amarillosta kohti Giggling Marlinia, jossa päätimme loppuillan viettää tanssin, karaoken ja drinkkien parissa. Siellähän oli taas kasapäin tuttuja, joiden kanssa pääsi juttelemaan ja bailaamaan. En muista koska olisi ollut noin mahtava ilta/yö/aamu. Bileet jatkuivat nimittäin auringonnousuun asti.

Siihen se mahtavuus sitten jäikin kun heräsin aamupäivällä. Hirveä krapula ja koiria huutaessa syömään tapahtui yksi elämäni kauheimpia asioita. Missä on Tuisku? Minä helvetin idiootti olin unohtanut laittaa ulko-oven takalukkoon yöllä koiria käyttämästä tullessani. Tuisku osaa avata ovia ja tietenkin se on päättänyt testata aukeiskoha tuo ulko-ovi. Luojan kiitos Mentor ei ollut päättänyt lähteä mukaan omatoimiselle aamulenkille. Tuskallinen paniikki päällä soitin vanhemmat ja kaverit auttamaan etsinnöissä. Facebookkiin ilmoitus ja sitten Mentor mukaan ja Tuiskua etsimään. Luojan kiitos mikä helpotus oli kun facebookissa ilmoitettiin koiran löytyneen ja löytyvän Tassutarhasta. Kariniemestä oli Tuisku poimittu talteen, eli ei se ole kilometriä pidemmälle päässyt. Varmaan tuota junarataa pitkin kävellyt meidän tutusta uimapaikasta eteenpäin. Tuiskuakin on varmaan pelottanut joutua yhtäkkiä outoon paikkaan häkkiin. Tuisku nimittäin kun näki minut niin alkoi kauhea hännän heiluttaminen ja itkeminen. Kotiin kun päästiin Tuisku söi, joi ja meni suoraan omaan pesään nukkumaan. Heräsi ainoastaan lenkkien ajaksi ja sitten aina takaisin nukkumaan. Mentor ei ollut kovin mielissään tuosta tempauksesta. Aluksi Mentor pesi Tuiskua noin tunnin ajan ja sitten pesun jälkeen vartioi ja murisi sille. Itselläkin kun koira oli turvallisesti kotona ja stressi lähti simahdin täysin. Nukuin kuudesta kymmeneen ja sitten olin hereillä tuonne reilu kahteen asti, josta nukuin yhteentoista saakka. Nyt tiedän minäkin millaista on stressi. En koskaan stressaa töistä, koulusta, raha-asioista ym... Mutta kun kyse on eläimestä, varsinkin kadonneesta/sairaasta, niin sitten iskee stressi päälle pahemman kerran. Ei muutes enää krapulaakaa huomannut kun stressi ja paniikki vei kaiken huomion.

Tämän päivänkin olen ottanut rennosti. Käytiin poikien kanssa metsässä ja rannalla, leivoin sämpylöitä ylijäämäpuurosta, jota keitin koirille liikaa ja pari sämpylää täytin evääksi rannalle. Ystävien kanssa Skibboa, Unoa, kalastusta, paljon kylmää juomaa, aurinkorasvaa, tupakkaa ja runsas määrä rusketusta. Vieläkin vähän kuumottaa ihoa. Tuli siinä auringossa nimittäin joku kuutisen tuntia oltua. Huhhuh.. Olipas tällä kertaa paljon asiaa. Nyt voisi lopettaa ja ruveta syömään meksikonpataa. Päälle tietenki reilusti jalapenoa ja juustoraastetta. Jälkkäriksi tuoreita hedelmiä ja jääteetä.





Jenni tuli juttelemaan <3

Syvälliset keskustelut vaatii pohtimista.





Tälläne liitettiin mun julkasuun. Ei tarvinnut itku kurkussa juoksennella ympäri Kivisalmea enää kauheiden ajatusten kanssa. Olin koko ajan ''se on jääny auton alle'', ''en nää Tuiskua enää koskaan'', ''tappakaa mut''.

torstai 20. elokuuta 2015

Pitch Perfect!

Yrität nukkua ja siitä ei tule mitään? Pyörit sängyssä ilman tulosta pari tuntia? Kaiken lisäksi aikainen herätyskin on tiedossa? Näin minulle kävi viime yönä. Kömmin peiton alle jo vähän enne yhtätoista, mutta en mä saanut unta kun unirytmi heittää häränpyllyä. Noh päätin kerrankin tehdä jotain järkevää ja hyödyllistä, eli opetella uuden taidon. Tottakai kaikkien pitää osata Pitch Perfect leffasta tuttu Anna Kendrick - Cups biisin tuopin pyörittely. Se on muuten vaikeampaa kuin uskoisikaan. Alku on tosi helppo, mutta lopussa kun pitää pyöritellä kuppia, viskasta se kädestä toiseen ja läpsästä pöytää ennen tuopin iskemistä pöytään, niin sen opettelussa mulla vierähti joku 20-30min. Yhdessä vaiheessa teki jopa mieli heittää koko tuppi seinään kun rupesi sen verran ketuttamaan kun en heti oppinut sitä. Mun luonne kun on sellainen kaikki heti mulle nyt. Mutta kyllä se siitä sitten loppujen lopuksi lähti sujumaan ja piti se videollekkin ottaa. Ihan hyvin ensikertalaiseksi ja tänään kun vielä vähän harjoittelin, niin nyt pysyn tahdissa jo koko biisin ajan. Nukahdin muuten tuon opettelusession jälkeen kuin saunalyhty. Pieni aivojumppa auttaa aina nukahtamiseen plus opin taas jotain uutta ja hyvin jännää!



tiistai 18. elokuuta 2015

Ennustaja- Yliluonnollisia kykyjä

Pitkäaikaisimmat lukijani varmasti muistavat tuon hirvitapahtuman kun sain sen tunteen, että kohta tapahtuu jotain pahaa, jolloin käskin vanhempien vaihtaa paikkaa autossa. Äiti siis kuskiksi, koska isä oli todella väsynyt. Sitten kohta hirvi tuli keskelle tietä. Tuon jutun kokonaisuudessaa voit lukea postauksessa Unien maailma, minä ja Johanna Tukiainen täällä.

Nyt alkupohjustuksen jälkeen asiaan. Viime yönä sain taas salilta kotiin ajaessa sen paniikinomaisen pakokauhun valtaisen tunteen, että kohta tapahtuu jotain. Hiljensin vauhtia ja köröttelin varmaan kahtakymppiä ja kohta puskasta juoksee kettu suoraan tielle. En varmasti olisi kerennyt jarruttamaan ajoissa jos olisin ajanut kaasupohjassa kuten yleensä ajan. Moni on sanonut tuollaisten tunteiden ja enneunien olevan sattumaa tai pelkkää hölynpölyä. Itse en noin voi uskoa, sillä tälläisiä tapahtumia minulle on käynyt todella paljon elämäni aikana. Yksi kerta oli esimerkiksi sellainen etten halunnut mennä Valintataloon, koska oli se tunne. Seuraavana päivänä luki lehdessä ''Ryöstö Tirilän Valintatalossa'' ja tapahtumakohta oli juuri se kun olimme menossa kauppaan. Lisäksi äitini suvun puolella on/on ollut monia ihmisiä, joille tulee tälläisiä samanlaisia tunteita ja sitten jotain tapahtuu. Mun mielestä on oikeastaan hölynpölyä sanoa ettei mitään yliluonnollista ole olemassakaan ja kaiken voi ennemmin tai myöhemmin selittää tieteellä.


maanantai 17. elokuuta 2015

Kana-jalapenokastike ♥

Pitkästä aikaa tuli tehtyä ruokaa jääkaapin jämistä, eli siitä mitä sieltä nyt sattui löytymään. Sunnuntailta oli jäänyt riisiä, kanankoipien parasta viimeinen käyttöpäivä oli lähestymässä ja jääkaapin ovessa oli vajaa purkillinen jalapenoja. Herkullista kastikettahan niistä syntyi ja riisi lisukkeeksi. Mä nykyään rakastan tulista ruokaa ja syön sitä viikottain. Chili on makoisan herkuttelun lisäksi myös todella hyvä terveydelle. Varsinkin aineenvaihdunnalle. Tähän reseptiin sovelsin kanaviilokin reseptiä.

Kana-jalapenokastike

3kpl Kanankoipia
1l Vettä
2kpl Kanalientä
1rkl Currya
1rkl Suolaa
0,5l Maitoa
Noin purkillinen jalapenoja
Maizenaa

Laita kanankoivet ja litra vettä uuniivuokaan. Paista uunissa 150c noin 3tuntia. Laita kanat vedestä viilentymään ja laita paistoliemi kattilaan. Kun koivet on jäähtyneet erottele koivista liha kattilaan. Paloittele jalapenot ja lisää kaikki muut aineet maizenaa lukuunottamatta kattilaan. Keitä noin 10min ja sitten suurusta maizenalla. Niin ja jos joku ei tiennyt, niin liutoa maizena veteen ennen kastikkeeseen lisäämistä. Muuten saat jauhokokkarekastiketta. Tästä luulisi tulevan tosi tulista, mutta maito tasapainoittaa liikaa tulisuutta pois. Kastike on mielestäni mukavan mieto. Pientä tulisuutta, joka ei kuitenkaan peitä muita makuja. Todellakin teen joskus uudestaankin tätä herkkua. Noiden lisäksi laitoin myös noin desin verran ruokakermaa kun sellainenkin jämäpurkki roikkui tuolla.