maanantai 8. helmikuuta 2016

Sporttinen viikonloppu!

Viikonloppu gineksessä on ollut hyvin sporttinen. On ollut suunnistusta, suksipalloa, painia ja hiihtoa. Peruskoulussa vihasin aina urheilua, mutta intissä se on kivaa. Hiihtoa odotin kauhulla. En ole koskaan nimittäin pitänyt siitä. Täällä se kuitenkaan ei ollut kauheaa, sillä siitä ei oltu tehty "hiihdä ympyrää tunnin ajan" pakkopullaa. Opeteltiin tekniinoita ja pidettiin nopeuskisoja. Olin jopa melko nopea. Hiihtämisen jälkeen pelattiin sitä suksipalloa. Yksi suksi jätettiin jalkaan ja pelattiin vankilasäännöillä. Itse olen aina tälläisissä puolustaja. Olen huono hyökkääjä, mutta hyvä viskomaan tyyppejä naama edellä lumihankeen ja kamppaamaan. Voitettiinkin reilusti 13-03. Voittajana on aina helppo hymyillä.

Huomaa otsasta, että on suklaata syöty vähintään viisi patukkaa päivässä.


lauantai 6. helmikuuta 2016

Inttipoju metsässä!

Ensimmäinen metsäleiri takana päin. Neljä päivää oltiin Valkjärvellä Haminassa. Yleistunnelma itsellä leiristä on tosi hyvä. Se oli semmoinen kiva uusi kokemus, jonne lähdin innoissaan ja positiivisella asenteella varsinkin kun tiesi pääsevänsä tekemään kaikkea kivaa ja jännää. Vois kertoakin ekana ne parhaimmat asiat leirillä.

Päästiin heittämään oikeat käsikranaatit. Mua jännitti edeltävänä päivänä ihan saakelisti. Itse suorituspäivänä koulutuksen aikana ei sitten jännittänyt sitten ollenkaan. Kunnon adrealiini oli kyllä päällä koko ajan. Jännityksen poisti se kun luonnollisesti harjoiteltiin käyttö, kerrottiin miten se toimii ja tiesi vieressä olevan ammattilainen, joka pitää huolen ettei mitään käy. Ihan mahtava fiilis siitä kyllä jäi. Sokan otin itselleni muistoksi tuosta puuhasta.

Kertasingolla päästiin ampumaan valopallot. Kaikki missä pääsee ampumaan tai räjäyttämään jotain on kyllä mukavaa. Mulla oli vaan hiukan ongelmia tuon liipaisimen kanssa. Se oli ihan saakelin jäykkä, käsi ei ylettänyt singon ympärille ja piti oikeasta käyttää sormivoimaa saadakseen laukastua tuon. Kaksi osui panssarivaunun keulaan ja kolmas napakymppiin. Kolme laukusta saatiin siis ampua.

Tämä oli sitten ehkä se hauskin osa. Päästiin ampumaan kovilla metsään janttereita (pellistä tehtyjä osuessakaatuvia kohteita). Metsässä edettiin tetsaamalla, syöksyen ja ryömien. Itselläni jokainen laukaus osui ja kouluttaja sanoi suoritukseni olleen erinomainen. Se mikä tästä teki vielä hauskempaa oli, että sain toimia vanhimpana, eli taisteluparin johtajana. Muutenkin tosi monessa koulutuksessa pääsin tuohon rooliin, johon aina ilmoitin haluavani olla vanhempi.

Negatiivista metsässä oli ehdottomasti oli koulutus, jossa opeteltiin syöksyminen, konttaamalla eteneminen sekä ryömien eteneminen. Tuo sen takia, että mun luoksoitunut polvi teki yhtä tuskaa kontatessa. Meinasi tulla kyyneleet pariin kertaa silmiin, mutta joka suorituksella vedin maaliin asti hampaat irvessä. Luovuttaminen ei ole minun juttu. Välillä jotkut fyysiset koulutukset tuntui loppuvaiheessa sellaiselta "En mä jaksa enää yhtään enempää!!", mutta aina löytyi kuitenkin voimia suorittaa kaikki täysillä loppuun asti. Se on jännä miten tahdonvoiman avulla löytää aina voimaa vetää kaikki kunnialla loppuun vaikka verenmaku suussa.

Elkääkä luulko mun säilyneen ehjänä leirillä. Ensimmäisenä päivänä onnistuin tökkäämään tähtäimen huulen läpi. Onneksi hampaat säilyi ehjänä. Itsehän en edes huomannut koko haavaa ennen kuin yksi kaveri kysyi miksi mun leuka on täysin verenpeitossa. Taistelurepusta vaan desinfionti ja laastari päälle, jonka jälkeen takaisin koulutukseen liittyminen. Sitten pohkeeseen on tullut jostain pistohaava, joka metsäolosuhteissa tulehtui niin pahasti, että viime yönä mentiin varuskuntataksilla päivystykseen hakemaan antibioottivoidetta. Tätä nyt rasvaan ja desinfioin 3x päivässä ja maanantaina varuskuntalääkäriin katsomaan tarvitseeko sisäisiä antibiootteja. Palvelukseen tämä ei vaikuta oikeastaan mitenkään. Buranalla kivut lähtee ja pystyy olemaan normaalisti mukana menossa sata lasissa.

Kyselkää jos on jotain kysymyksiä miten metsäleiri meni. Mulla ei nyt tule oikein muuta mieleen kun univelkaa kiitettävästi jäljellä ja silmät ristissä vieläkin.

Reipas taistelija metsässä rötväämässä teltassa härövarustuksessa. Hyvä sotilas lepää aina kun on mahdollisuus.
Ei niin reipas taistelija muistaakseni 01:30 tunnin torkkujen jälkeen kipinävuorossa.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Booze, sex & Rock'n Roll

Nyt oli kyllä paras loma tähän asti. Kaikki nautinnontekijät tuli parissa päivässä. Hyvää ruokaa, ystävien ja perheen kanssa ajanviettoa, alkoholia, biletystä sekä ihanaa seksiä.

Perjantai meni yllätys yllätys lepäilyyn. Kävin koirien kanssa juoksemassa niiden ja loput omasta energiasta pois, jonka jälkeen pienet päikkärit. Varmaan nelisen tuntia nukuin ja sitten piti herätä. Mr.X tuli helpottamaan halipulaa, joka intissä tulee tosi herkästi ainankin minulla. X:n lähdettyä otin pitkän kuuman kylvyn ja takaisin pehkuihin.

Lauantaista oli luvassa pakollinen biletyspäivä. Viimeisimmästä kerrasta kun oli vierähtänyt jo pari viikkoa herranjumala. Giggling Marlinin 10v synttärit kera Glow Roclersin. Etkon tietenkin Minna-Tädillä. Kun lähdimme kohti Gemmiä tajusimme sen olevan meidän varustuksilla mahdotonta. Miksi me käytetään kiiloja ja korkkareita kun tie on peilijäässä? Noh taksilla pääsi sen 100m matkan turvallisesti Gemmiin ovelle ja suoraan sisään jonojen ohi aloittamaan crazybailausta. Mä en muista milloin olisin ollut niin täynnä tököttiä. Mulla oli suunnilleen kirjaimellisesti joka paikka täynnä kaiken maailman uv-maaleja, glowstickejä sun muuta jännää härpäkettä. Iltahan sitten lopulta meni helkutin hyvin tanssien pöydillä ja korokkeilla, juotiin helkutisti liikaa kaikkea mahdollista, laulettiin jotain täysin tuntemattomia biisejä ja ai herranjumala ties mitä kaikkea. Jatkoillekkin piti mennä kunnes tajusimme yhden oleellisen puuttuvan. Eihän meillä ollut perkele ollenkaan vodkaa, siideriä, lonkeroa tai skumppaa etkoilta jäljellä. Ei siinä auttanut kuin mennä sitten kiltisti nukkumaan.

Seuraava päivä oli kauhea. Halailin aamulla vessanpönttöä ja hedari oli jotain niin hirveetä. Lopulta sain kuitenkin kasattua itseni ja raahattua itseni vanhempien kanssa Rossoon syömään. Omasta menustani löytyi rapubruschettaa, broilerciabattaa sekä suklaakakkua vaniljajäätelöllä, suklaakastikkeella ja paukkusokerilla. Eikä saa unohtaa paria kannullista jäävettä. Noilla sekä ruokaunilla pääsi krapulasta eroon juuri sopivasti ennen kuin X tuli viettämään viimeisiä tunteja kanssani hyvin läheisissä tekemisissä ja kyyditsi mut takaisin armeija ihanaan sykkivään elämään.

Tällä viikolla tulee muuten kuukausi inttiä täyteen. Jos joku nyt kysyisi "Jos saisit nyt päättää lähtisitkö inttiin, niin lähtisitkö?". Vastaus on, että lähtisin ja vielä innokkaammin mielin. Mulla on ollu täällä tosi hauskaa ja olen tykännyt/tykkään olla täällä. Eipä ole vielä yhtään mitään valittamisen aihetta tullut mieleen. Löydän vielä tätä menoa itteni skapparina herranjumala. Huomenaamuna lähdetäänkin sitten neljäksi päiväksi metsään, mitä odottelen jo innolla.










lauantai 30. tammikuuta 2016

Pjerkules sentään...

Stressaan todennäköisesti ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana. Ensi viikolla on neljän päivän leiri ja siellä tehdään sotilaan taitotestit. Noista testeistä on kiinni koko tulevaisuuteni armeijassa. Haluan niin älyttömästi sinne LääkintäAUK:hon. Testien täytyy siis mennä just, eikä melkein. Eniten olen nyt harjoitellut lääkinnällistä osa-aluetta, koska siitä ainankin on saatava täydet pisteet. Ampumisessa olen harjoitellut polviasentoa, koska se on ampumisessa heikoin lenkkini. Yksikköön kun palaan, niin täytyy vielä nassen laittoa harjoitella pari kertaa. Se kun pitää alle 10sec saada päähän ja kiristettyä tiiviiksi. Cooperkin on vielä edessä myöskin. Sitä varten täytyy polvi kinesiolla teipata. Polvi on parantunut todella hyvin. Rankan rasituksen jälkeen pientä kipua, mutta sekin menee pillereillä pois. Enää ei ole muuten kuin kaksitoista päivää valaan.


keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Lets get physical!

Kulunut päivä on ollut fyysisesti raskain, mutta ehdottomasti paras koulutuspäivä. Käytiin kenttäensiapua sekä suojeluvaroitusta ja suojeluhälytystä. Muutenhan tuo ensiapu oli helppoa, mutta se evakuointiharjotukset otti kyllä voimille. Harjoiteltiin kuusi erilaista kantotekniikkaa. Ryömien yhdellä kädellä potilasta raahaten, kahdella kädellä raahaten, kainaloiden alta kädet, seisomaan ja menoksi, ruotsalainen tyyli, potilas hartioilla kantaen, hartiolla kantaen parin kanssa sekä kuningastuoli. Minulle rankimmat olivat tuo yhdellä kädellä raahaus sekä ruotsalainen tyyli. Alku tuossa ryömimisessä meni hyvin. Jossain vaiheessa alkoi ottaa ihan hitosti hauiksen kohdalta, mutta maaliin päästiin ensimmäisten joukossa. Noin 70kg mies + taisteluvarustus ja itsellä taisteluvaeustus. Tuokaan ei ollut se mikä alkoi tuntumaan, vaan suurin rasite oli kostea nuoskalumi. Se kasautui ihanaksi kinokseksi potilaan eteen mukavaksi lisäesteeksi. Toinen itselke haastava oli ruotsalainen tyyli. Se on siis sellainen, jossa potilas selällään. Evakuointia suorittava menee kontalleen potilaan päälle. Potilas ottaa halausotteen ja sitten lähdetään eteenpäin. Se haastavuus tuossa oli se, että ei ollut mitään pitoa kengissä kun lumi oli tuossa vaiheessa raahattu kiiltävän sileäksi, eli ihanan liukasta oli. Oma henkilökohtainen suosikkini oli ehdottomasti tuo potilaan hartioille nosto. Pääasiassa jalat tekee tässä kaiken työn ja se oli minulle etu. Potilas parissa sekunnissa ylös harteille ja täysillä juosten maaliin. Siinä tuli kyllä sellainen kunnon tyytyväinen onnistunut olo. Parin kanssa potilaan evakuoinnitkin oli helppoja ja kun yhden käden sijasta sai toisenkin käden mukaan evakuointiin ei ongelmaa ollut. Noita kun tehtiin, tehtiin, tehtiin ja vielä kerran tehtiin, niin jäi coopperit, lihaskuntotestit sun muut kakkoseksi.

Suojeluvaroituksesta ja suojeluhälytyksestä en kerro kun parhaimman osan. Päästiin telttaan, mihin laitettiin kyynelkaasua. Ensiksi tietenkin kaasunaamari ja suojavarustus päällä. Sitten tuli se kohokohta. Telttaan sai mennä ilman kaasunaamaria ja totta helkutissa menin. Aluksi mietin mikä tässä nyt on. Noh sitten kun kaasu rupesi toimimaan alkoi silmiä kirvelemään, nenä vuotamaan, kuolaa valumaan, yskittämään ja naamaa polttelemaan. Siinä kohtaa lumihangesta tuli uusi ystäväni ja työnsin naaman lumeen. Varmaan noin 15min pääsi kärsimään, jonka jälkeen helpotti. Tosin edelleenkin kurkussa on ärsyttävää karheutta ja yskittää välillä. Tämä olotila nimettiinkin jo keuhkosyöväksi. Tekisin kyllä uudestaan vaikka heti huomenna. Kaikki pitää kokea mitä vastaan täällä tulee.


tiistai 26. tammikuuta 2016

KABOOM!!!!!!!!!! (+hakutoiveet)

Pääsin vihdoin ampumaan kovilla ampumaradalle. Ammuttiin makuulteen, polvelta ja seisovilteen. Ekaksi ammunnaksi alkoi hyvin. 8/10 osui tauluun, mutta pisteitä en muista. Olisiko ollut 78/100. Polvilteen kusin koko homman kun tein yleisimmän mosavirheen, eli unohdin tukea lippaan ranteella. Tajusin sen itse loppuvaiheessa, mutta lippaassa ollut kuin pari panosta jäljellä. Ne osuivat kymppiin ja ysiin. Kokonaistulos hävettävät 19/100 ihan oman hölmön virheen takia. Seisoviltaan meni suunnilleen samalla tavalla kuin maaten ja noitakaan tuloksia en muista kunnolla joku n.75/100.

Ihan lopuksi ammuttiin 12 panosta kääntyviin tauluihin. 15sek aikaa aina laittaa/vaihtaa lipas, ladata ja käydä makuulteen ampuma-asentoon. Sitten oli 5sek tähdätä ja laukaista. Näin ammuttiin 8 kutia ja 4 ammuttiin sillä tavalla, että 5sek aikaa ja kaksi kutia. Mä oon semmonen hyvä toimimaan paineen alla ja osumat oli 12/12, pisteinä 100/120. Kaikki osui 8-10 asteikolle, paitsi yksi pääsi karkaamaan kutoseen.

Joo ja lopuksi noita valinta-asioita. Meillä oli aselajien esittely ja oma kolmen kärki on nyt valmis. LääkintäAUK se ykkönen, Lääkintä kakkosena lohdutuspalkintona ja kolmanneksi nousi itsellenikin yllätyksenä TiedusteluAUK. Se kuulosti itsensä todellakin haastavalta, erittäin vähäuniselta sekä melko raskaalta ja metsäiseltä. Kuitenkin sellaiselta, että sieltä saisi mahtavan kokemuksen, paljon kivaa tekemistä (naamiointia, hiiviskelyä vihollisen leirissä, räjäyttelyä ym..). Mutta tuossa nyt tuo kolmen kärki, joka saattaa vielä muuttua ensi viikkoon mennessä.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Tällä kertaa onnistui!

Ihana rentouttava loma kerrankin ja säilyin ehjänäkin. Armeijassa tulee nukuttua yleensä joku 4h yössä ja kotiin tullessa nukuin joku 16h. Välillä heräsin käyttämään koiria ulkona ja näpräilin puhelinta, jonka jälkeen pää takaisin tyynyyn. Teki kyllä hyvää univelkoja lyhennellä, vaikka tokkurainen olo olikin vähän aikaa suuren unimäärän jälkeen.

Nukkumisen lisäksi rentouduin shoppailemalla siviilivaatteita viikonloppuvapaille, inttiin kaikkea hyödyllistä sekä piti hakea apteekista pillerit. Jostain syystä intissä mulle ei anneta mulle määrättyjä lääkkeitä, jonka vuoksi ne täytyi omakustanteisesti hakea. Sinne meni ekat päivärahat kerralla. Ainoa traumatisoiva asia armeijan alkamisessa on tulojen lasku 600eurolla. Tällä hetkellä en siis saa kuin vuokrarahan 560e ja noin 140e käyttörahaa. Miten tuolla140e:llä pitäisi elättää koirat, lomat, tarpeelliset hankinnat inttiin ja hygieniatuotteet. Eka kuu menossa ja olen jo joutunut ottamaan lainaa, että sain hommattua metsäreissuja varten tavarat ja muuta yleishyödyllistä mitä firman puolesta ei saa. Ennen oli niin yksinkertanen kaavio raha-asioissa. 200e koiriin, 100e omaan ruokaan, 100e tarpeellisiin hankintoihin ja loput ulkonasyömiseen, shoppailuun ym.. Noita ennen tietenkin vuokrat ja laskut maksettu.

Kylläpä hyppäsin aiheesta taas vaihteeksi kunnolla. Päässä liikaa ajatuksia. Shoppailun ja nukkumisen lisäksi olen nauttinut hyvästä ruuasta, herkuista, pari leffaa katsonut sekä pelannut kaikkia kivoja pelejä korttipeleistä konsoleihin. Nyt ajattelin vielä käväistä Minna-Tädin kanssa syömässä ja parilla. Täytyy siis alkaa pistää tavaroita jo kasaan.

Päällä uudet vaatteet takkia lukuunottamatta.